Hallavarjo
Kirjoittaja: Aura
(Yrtin hakija)
Hallavarjo painoi päänsä Viherkatseen otsaa vasten ja varovainen, haikea kehräys kumpusi hänen kurkustaan. Klaanien reviirit oli vallanneet omituinen ja vaarallisen oloinen sairaus, joka huolestutti Hallavarjoa kovasti. Mesitähti oli valinnut hänet yrtin haku -partioon, jonka oli määrä matkata reviirien ulkopuolelle Leimusilmän saavan enteen mukaisesti. Kollikissaa hermostutti, sillä hän joutui jättämään perheensä hetkellisesti. Kolli nielaisi. Entä jos Viherkatse, hänen emonsa, siskonsa tai pentunsa sairastuisivat sillä välin? Hallavarjo kohotti kuonoaan ja lausui äänettömän rukouksen Tähtiklaanille. Kolli rukoili Tähtiklaania pitämään huolta perheestään, pitämään heidät turvassa ja terveinä.
”Olethan varovainen? Koskaan ei tiedä mitä reviirien ulkopuolelta löytyy”, Viherkatse naukaisi hiljaisella äänellä ja painautui kumppaniaan vasten. Hallavarjo sukaisi naaraan korvaa varovaisesti ja mumisi jotain epämääräistä.
”Minä lupaan olla varovainen. Katsothan sinä myös Utusielun, Kirsikkakuonon ja Sypressikuiskeen perään poikamme lisäksi?” Hallavarjo pyysi naaraalta huoli silmistään kiiltäen. Viherkatse nyökkäsi hänelle ja pieni kyynel vierähti kollin poskelle. Hallavarjo painoi päänsä uudelleen naarasta vasten ja hengitti toisen tuoksua tovin. Pian tuli kuitenkin lähdön aika ja kolli joutui irtaantumaan naaraasta. Hallavarjon häntä kosketti vielä Viherkatseen poskea ja kollin katse oli haikea. He olisivat elossa vain muutaman päivän, miksi se tuntui niin hankalalta? Soturi rakasti kumppaniaan, Viherkatse tuntui hänen sielunsa toiselta puolikkaalta ja ilman naarasta hän ei olisi yhtä ehjä. Hallavarjon suunnatessa partion joukkoon, kohtasi hänen katseensa vielä perheensä lisäksi myös Sypressikuiskeen kanssa. Naaras oli hänelle kuin oma tytär, toisen olisi myös parasta pysyä turvassa.
Hallavarjo kulki Leimusilmän rinnalla joukkojen johdossa vanhimpana soturina ja tarkkaili maisemia mietteliäänä. Hän oli huomannut poikansa Hillasielun viihtyvän hyvin Helmipilkun kanssa, olikohan heillä kahdella jotain meneillään? Hallavarjoa ei voinut kuvailla uteliaaksi tai tungettelevaksi kissaksi, mutta hän halusi silti tietää, jos poikansa oli löytänyt kivan kissan. Siispä kolli heilautti häntäänsä Leimusilmälle ja hidasti hetkeksi tahtiaan päästäkseen Helmipilkun rinnalle. Naaras vilkaisi häntä kysyvänä ja valkea kolli kallisti rennosti päätään.
”Olen huomannut, että sinä viihdyt aika hyvin poikani Hillasielun kanssa”, Hallavarjo heitti ajatuksensa hiljaisella äänellä ilmoille. Kaksikon keskustelu jatkui, mutta Kivikukkulan lähestyessä hän kiristi tahtiaan ja avasi suunsa huomatessaan liikettä:
”Tuolla näkyy liikettä.”
Leimusilmä esitteli heidät kuolonklaanilaisille, joista erityisesti Tuhkajuova oli Hallavarjolle tuttu. Eivät he koskaan olleet puhuneet, mutta olipa kolli kuullut kokeneesta naaraasta. Naaras oli yksi Kuolonklaanin kokeneimmista sotureista ellei kokenein. Niin perillä kolli ei vihollisklaanin asioista ollut, että osaisi sanoa oliko Tuhkajuova todella kokenein.
”Emme mekään tulleet tänne kaveeraamaan teidän kanssamme, vaan tekemään yhteistyötä saadaksemme pysäytettyä tämän taudin”, Hallavarjo naukaisi vakavana. Leimusilmä hyväksyi Tuhkajuovan ehdotuksen ja niin matka saattoi jatkua. Hallavarjo kulki varautuneesti parantajaoppilaan rinnalla ja tarkkaili maisemia. Välillä soturi todella kaipasi erakkoelämään, vaikka ei klaanielämää siihen vaihtaisikaan. Jos hänen perheensä olisi mukana, nauttisi Hallavarjo enemmän tästä matkasta. Nyt kyse ei kuitenkaan ollut huvittelumatkasta, vaan vakavasta yrttien haku -reissusta, joten kolli ei kyennyt rentoutumaan.
//Matkalaiset?
