Hallavarjo
Kirjoittaja: Aura
Hallavarjo kuunteli Sypressikuisketta sydän pamppaillen, kun naaras kertoi pennusta asti toivottuaan kahta asiaa; emoutta ja sitä, että hänellä olisi isä Kollikissan teki mieli syöksyä välittömästi halaamaan naaraskissaa ja sanomaan, että hän voisi koska tahansa olla toiselle isä. Hänen suureen tai ei edes niin suureen perheeseen mahtuisi aina yksi kissa lisää. Aina ja ikuisesti. Ruskeankirjava naaras naukui, että hän halusi isäkseen vain yhden kissan. Kollin sydän pamppaili yhä lujempaa, voisiko naaraskuningatar tarkoittaa häntä?
”Ke-ketähän sinä mahdat tarkoittaa?” Hallavarjo kysyi varovaisella, jopa hauraalla ja ujolla äänensävyllä. Naaraskissa siirtyi hieman lähemmäksi vanhempaa soturia ja painoi päänsä toisen lapaa vasten hiljaisesti.
”Sinua. Olet ollut tukenani elämäni monissa vaiheissa ja tunnut isämaiselta kissalta minulle”, Sypressikuiske naukui valkealle kissalle ja Hallavarjo kääräisi häntänsä toisen suojaksi. Hän halusi todella suojella soturia kaikelta pahalta, mitä maailma saattaisi heittää heidän tielleen.
”Jos minä jotain toivon, niin sitä, että sinä olisit minun tyttäreni. Jos.. jos sinä vain haluat, niin minä adoptoisin sinut mielelläni minun tyttärekseni. Minun perheessäni on aina tilaa”, Hallavarjo naukui nuoremmalle kissalle pehmeällä, lempeällä ja isällisellä äänensävyllä.
//Sype?
