Hallavarjo
Kirjoittaja: Aura
Hallavarjon ehdottaessa Aurinkotassua, Sypressipentu antoi kollille hieman oudohkon vastauksen.
“Voisin antaa hänelle toisen mahdollisuuden,” naaras naukui mietiskeleväisenä. Hallavarjo kallisti päätään mietteliäänä, oliko kaksikon välillä ollut jotain kärhämää? Hallavarjo oli pitänyt Aurinkotassua kunnollisen oloisena kollina.
“Anna ihmeessä, sinä voisit tykätä hänestä,” Hallavarjo kehotti nuorempaa kissaa tutustumaan kolliin. Valkoturkkinen väläytti naaraalle hymyn ja sukaisi etukäpäläänsä muutaman kerran.
“Olen ihan pian valmis oppilaaksi,” Sypressipentu kertoi Hallavarjolle. Toinen oli varmasti innoissaan, sillä oppilaselämä voisi olla elämän parasta aikaa. Kissat tutustuisivat toisiinsa syvemmin, oppisivat loppuelämänsä taitoja ja oppisivat palvelemaan Eloklaania. Oppilasaikana ehtisi tehdä vaikka mitä hauskaa, jos vain antaisi sille mahdollisuuden.
”Olet varmasti innoissani, minäkin olisin”, Hallavarjo naukaisi ja muisteli nuoruuttaan, hän ei ollut syntynyt Eloklaaniin. Sypressipennulla oli paremmat lähtökohdat, vaikka kolli välillä ajatteli kaihoisasti erakkoaikojaan. Eloklaanissa asumista hän ei kuitenkaan vaihtaisi enää mihinkään.
”Niin olen!” naaraspentu hihkaisi energisenä. Naaraan energia huvitti Hallavarjoa, mutta kolli ei ollut mikään leikkisin kissa.
”Menehän sitten purkamaan energiaasi vaikkapa sammalpalloon”, valkea kissa kehotti toista ja hyvästeli naaraan hännän heilautuksella. Tapaisivatkohan he seuraavan kerran vasta naaraan oppilasmenoissa? Hallavarjo tassutteli aukion laitamille lepäämään ja ummisti keltavihreät silmänsä. Kolli nautti auringosta ja autuas hymy nousi hänen kasvoilleen. Hallavarjo vetäisi häntänsä käpäliensä suojaksi ja venytteli kaulaansa nautinnollisena. Hiirenkorvan loppu todella oli kissan parasta aikaa! Kollikissa haukotteli väsyneenä ja laski päänsä etukäpäliensä suojaksi nukkuakseen.
