Hallavarjo
Kirjoittaja: Aura
Hallavarjo istuskeli aukiolla yövartiossa, hänen vihertävän keltaiset silmät katselivat tuikkivaa tähtitaivasta. Tähtiklaani. Hänen koko klaanielämänsä perustui uskolle Tähtiklaania kohtaan. Hallavarjon hännänpää heilahteli hiljakseen ja Hallavarjon silmät tarkkailivat lähimaastoa tarkkaavaisina. Hän ei päästäisi ketään lähellekään Eloklaania, ketään tunkeilijaa.. Kolli värähti, kun pakkanen tuntui purevan häneen täysin. Kollilla oli lyhyt ja karkea turkki, se hylki kyllä vettä muttei todellakaan pitänyt pakkasta ulkona. Kollisoturin mahaan tuntui pistelevän, se saattoi johtua nälästä. Kun Hallavarjo söi ja hänen vatsansa tuli edes hieman täyteen, häntä alkoi väsyttää ja ruokailun jälkeen kolli menikin aina torkuille. Nyt ei sopinut torkkua, piti olla valppaana, jotta ei nukahtaisi. Tähtitaivas tuikki rauhoittavasti ja kolli oli hyvin onnellinen siitä, että hänen kaikki läheiset olivat täällä eivätkä katselleet häntä tähtitaivaan takaa. Hallavarjo yskäisi muutaman kerran ja pörhisteli onnettomasti turkkiaan. Oli sysimustaa ja pimeää, vaikka lumi loikin valoisaa efektiä. Kollisoturi henkäisi hiljaa ja käänsi katseensa kuullessaan tutun äänen. Hän näki vanhan tuttavansa hymyilevän väsyneesti ja vahdissa olevan kollin silmät olivat yllättyneet. ”Totta kai saat, olemmehan me vanhoja tuttavia. Anteeksi yllättyneisyyteni, emme ole viettäneet hetkeen aikaa. Mukava nähdä sinua, mitä sinulle kuuluu Hiilihammas? Turkkisi taitaa pitää sinut lämpimämpänä, kuin omani”, Hallavarjo naurahti ja taputti hännällään ystävällisesti paikkaa. Olisi mukava tutustua kolliin vielä paremmin, saada hänestä ystävä. Hiljaisena ja varautuneena kissana hänellä ei ystäviä hirveästi ollut. Toisaalta, hän halusikin pitää ystäväpiirinsä pienenä ja olla vain muutaman kissan ystävä, hän ei tosiaankaan luottanut kaikkiin, kuten siskonsa Utusielu. ”Onko ilmoja pidellyt? Pian taitaakin olla paremmat kelit edessä, meidän ei tarvitse värjötellä kylmyydessä. Vaikka kieltämättä jään kaipaamaan yövartiointia tähtitaivaan alla”, Hallavarjo myönsi kankealla äänellä ja venytteli etukäpäliään, jotka olivat istumisesta kankeat. Soturi ei ollut enää mikään nuori sälli.
//Hiili?
//296 sanaa
