Hallavarjo
Kirjoittaja: Aura
Hallavarjo nyökkäsi toiselle huolestuneesti ja siirtyi hieman lähemmäs Hiilihammasta, joka myönsi surumielisesti että paremminkin voisi mennä. Hallavarjo siirsi katseensa toiseen ja arveli, että kolli haki tähdistä kuollutta tytärtään.
”Mikäs sinua painaa?” valkoinen kolli kysyi hiljaisella äänellä, huoli silmistään tuikkien. Raidallinen kolli ei aluksi vastannut mitään, tutkaili valkeaa soturia katsellaan ja puntaroi sanojaan. Hallavarjon hännänpää vääntelehti hermostuneena ja hän vilkaisi rintaturkkiaan, oliko karvat huonosti tai oliko hän sanonut jotain hassua? Toisaalta, jakaisiko Hallavarjo omia, henkilökohtaisia asioitaan tuttavalle? Hallavarjo ei nimittäin ollut varma olivatko he ystäviä vaiko tuttavia. Niiden välillä oli häilyvä väli vanhan kollin mielestä. Hiilihammas naukui sitten hieman epävarmasti muistiko Hallavarjo tuon elossa olevan poikansa, Tyrskytassun, ”Muistanhan minä. Surullinen tapaus, totta tosiaan”, Hallavarjo naukui myötätuntoisesti, hänestä tuntui pahalta raidallisen kissan puolesta. Hallavarjon korvat lerpahtivat hieman sen merkiksi, että tarina oli hänestä tosiaan surullinen. Hiljainen kolli kuunteli nuoremman kissan mietteitä Tyrskytassusta ja puntaroi mitä vastaisi toiselle. ”En usko, että sinä teit mitään väärää, Hiilihammas. Se taisi olla vain väistämätöntä.. Ja minä uskon, että Tyrskytassu on kunnossa. Hän on nokkela kolli. Jos haluat, voin pitää silmäni auki hänen varaltansa?” valkoturkki naukui hiljaisella, rauhallisella äänellä ja käänsi kellertävät silmänsä tummemman kollin suuntaan. ”Kiitos kun kuuntelit Hallavarjo”, Hiilihammas sanahti hänelle ja Hallavarjon kasvoille muodostui hento hymy. Hallavarjon valkoinen, pitkä häntä hakeutui vanhan ystävänsä selälle ja kolli silitti toista hännällään varovaisesti.
//Hiili?
// 216 sanaa
