Harhamiete
Kirjoittaja: Ravn
Eloklaania oli riepotellut viheryskä. Minä olin ollut onnekas ja säästynyt taudilta, mutta monet muut olivat aloittaneet pitkän vaelluksensa esi-isien tykö kohti parempia metsästysmaita. Minusta tuntui pahalta vainajien läheisten puolesta ja olin jo joitakin päiviä tuntenut itseni alakuloiseksi. Vaikka mieleni oli alamaissa, eloklaanilaisten tahto jatkaa eteenpäin ja halu pitää huolta heikommista soi pientä lohtua. Tiesin, että ei ollut hyvästä velloa kurjissa ajatuksissa ja musertavassa epävarmuudessa, mutta en voinut olla ajattelematta miten turhalta ja hauraalta elämä joskus tuntui. Niin hauraalta, että se oli melkein pelottavaa. Olin äärimmäisen kiitollinen, että elämä Eloklaanissa oli opettanut minut uskomaan Tähtiklaaniin. Ajatukseni selkenivät heti, kun sain uskoa matkaavani kuoleman jälkeen toiseen kauniiseen metsään, jossa kaikki olisi aina hyvin. Huokaisin syvään ja hymyilin.
Istuttuani hetken hiljaa ja haaveisiini uppoutuneena havahduin huomatessani Mesitähden valkoisenkirjavan hahmon ilmaantuneen lumiselle aukiolle. Minun oli jo pitkään pitänyt päästä päällikön puheille ja koska kolli näytti toimettomalta, päätin tarttua tilaisuuteen. Ravasin kiireenvilkkaa leirin poikki valkean kollin luokse, ettei tämä varmasti ehtisi hakeutua muihin askareisiin.
“Mesitähti!” kutsuin päällikköä, joka käänsi lempeät lehdenvihreät silmänsä minua kohti.
“Niin, Harhamiete? Kerro huolesi”, valkea kolli kehotti ja hymyili.
“On eräs asia, josta minun täytyy puhua kanssasi”, aloitin hivenen empien ja poljin levottomasti lumista maata. “Tarvitsen neuvojasi.”
Mesitähti nyökkäsi ja istuutui merkiksi siitä, että aikoi kuunnella minua. Minä istuuduin myös ja kiedoin häntäni ympärilleni. En uskaltanut edes arvata mitä mieltä päällikkö tulisi olemaan suunnitelmastani.
“Leimusilmä kertoi minulle kerran muinaisista klaaneista, joiden pohjalta Eloklaani ja Kuolonklaani perustettiin. Minä tahdon löytää nämä klaanit, tahdon matkustaa niiden vanhoille reviireille”, kerroin ja yritin tulkita Mesitähden vielä melko mitäänsanomatonta ilmettä. Pelkäsin, että päällikkö kieltäisi minua lähtemästä eikä suostuisi kuulemaan enempää. “Omenahuuma ja Kirpputäplä aikovat lähteä mukaani ja ajattelin, että ehkä sinä osaisit opastaa meidät oikealle tielle.”
// Mesi?
// 280 sanaa
