Harhamiete
Kirjoittaja: Ravn
Loppujen lopuksi tuntui yllättävän hyvältä kertoa pieni salaisuuteni jollekulle. Ihan kuin raskas kivi olisi juuri vierähtänyt sydämeltäni. Omenahuuma suhtautui suunnitelmaani hyvin, eikä punaruskea soturitar suinkaan pitänyt minua täysin kajahtaneena. Sen sijaan naaras ehdotti, että minun olisi hyvä puhua ensin Mesitähdelle. Kolli voisi varmasti kertoa minulle vielä hieman lisää muinaisista klaaneista ja neuvoa oikean tien niiden entisille reviireille. Minä olin miettinyt pitkään samaa, enää minun tarvitsisi vain tavoittaa päällikkö hetkenä, jona tämä ei olisi mahdottoman kiireinen ja ehtisi puhua minulle.
“Entä aiotko lähteä ihan yksinäsi? Matka on varmasti pitkä ja raskas”, Omenahuuma kysyi sitten. Joko kuvittelin omiani, tai sitten soturitar kuulosti hieman huolestuneelta. “Entä aioitko sinä palata vielä takaisin?”
“Minä… en tiedä. Ei minulla oikeastaan ole ketään, jonka kanssa tehdä matka. Sitä paitsi, en usko, että kukaan haluaisi lähteä niin pitkälle ja älyttömälle matkalle vapaaehtoisesti. Paitsi minä, tietysti”, naurahdin vaivautuneesti ja koetin hymyillä itsevarmasti. “Selviän kyllä.”
Matkakumppani kuulosti kyllä mukavalta, mutta samaan aikaan minusta tuntui, että ehkä tämä oli sellainen taival, joka minun olisi parasta taittaa yksin. Toisaalta, jos joku saisi vihiä suunnitelmastani ja haluaisi lähteä mukaani, en minä voisi tätä estääkään. Ja kuka tietää, ehkä tapaisin matkan varrella jonkun, joka päättäisi lyöttäytyä seuraani.
“Mitä tulee paluumatkaan, en tiedä sitäkään”, huokaisin ja annoin katseeni lipua leiriaukion suuntaan. “Eloklaanista on tullut kotini ja sen kissoista perheeni, mutta tavallaan toivon, että löytäisin vielä joskus paikan, joka tuntuisi vielä enemmän omalta. Samaan aikaan kuitenkin pelkään, että löydän matkan varrelta juuri sellaisen paikan. Pelkään, etten enää koskaan näe tätä metsää.”
Sitten oli vielä se kolmas vaihtoehto, jonka ajatteleminen teki oloni surulliseksi, mutta joka oli kuitenkin välttämätöntä ottaa huomioon. Oli mahdollista, että matkalla sattuisi jotakin ja minä kuolisin. En halunnut kuolla vieraalla maalla, mutta jos saavuttaisin tavoitteeni ennen sitä, olisi se sen arvoista. Olin valmis ottamaan riskin.
// Omena?
// 291 sanaa
