Harhamiete
Kirjoittaja: Ravn
Ajatuksissani oli ollut viime aikoina yhtä sun toista, päällimmäisenä hiirenkorvan suuret harjoitukset, mutta myös pari päivää sitten Mesitähden kanssa käymäni keskustelu koskien tulevaa matkaani Omenahuuman ja Kirpputäplän kanssa. Päällikkö oli ottanut asiani hyvin vastaan, mikä oli rauhoittanut suunnattomasti mieltäni. Valkea kolli oli vastannut johdonmukaisesti kaikkiin esittämiini kysymyksiin ja nyt minulla oli sangen hyvä kuva siitä, mitä me vaelluksen aikana tulisimme kohtaamaan. Tie olisi sanomattakin hyvin vaarallinen, mutta uskoin määränpään, jahka me sen löytäisimme, olevan vielä palkitsevampi. Muinaisten klaanien reviirien löytäminen oli unelmani ja sen saavuttaakseni olin valmis antautumaan toinen toistaan hirvittävämpiin surmanloukkuihin. Toivoin vain, että Omenahuuma ja Kirpputäplä tunsivat samalla tavalla, enkä ollut johdattamassa kaksikkoa heidän tahtomattaan järjettömään kuolemaan kaukana kotoa.
Suurten harjoitusten ensimmäinen päivä oli sujunut mielestäni erinomaisesti. Oppilaani Pilvitassun joukkue oli pärjännyt loistavasti kahdessa ensimmäisessä lajissa, pesänrakennuksessa ja saalistamisesta, ja uskoin heidän menestyvän myös illan viimeisessä, jäljittämisessä. Olin ollut alkuun hivenen huolissani, miten luonnoltaan hiljainen ja omalaatuinen Pilvitassu tulisi toimeen joukkuetovereidensa kanssa, mutta olin ilokseni saanut huomata valkean naaraan toimivan oikein hyvin ryhmässä. Illan hämärtyessä osa mestareista oli hakeutunut piilopaikkoihin ja omaa joukkuettaan edustavat oppilaat alkoivat tekemään lähtöä heitä etsimään. Itse saisin viettää rauhallisen loppuillan, kenties jutella hetken jonkun toisen mestarin kanssa, ja vaikka nukkuisimmekin tämän yön kaukana Eloklaanin leiristä, uskoin uinuvani hyvin kuin pieni pentu.
// 208 sanaa
