Harhamiete
Kirjoittaja: Ravn
Mahdoin näyttää ihan pieneltä pennulta kuunnellessani silmät suurina ja suu supussa Liljatuulen kertomusta. Seikkailu kaksijalkalassa oli aina yhtä jännittävä tarina, vaikka olinkin hieman tympääntynyt siihen, että jonkun oli täytynyt kuolla ennen kuin kujakissayhteisö oli päästänyt sisarukset menemään. Olof-niminen kissa, joka oli väittänyt tietävänsä paljon yrteistä ja osoittautunut myöhemmin valehtelijaksi, oli täysin uusi yksityiskohta, joten hänestä oli mukava kuulla kerrottavan. Huijariparantajankin tapauksessa minua harmitti suuresti se, ettei tämä ollut selvinnyt mukana Eloklaanin reviirille vaan kuollut kauan sitten viheryskään. Odotin kuumeisesti tummanharmaan naaraan kertovan vielä lisää, mutta samassa Korppisiipi rynni sisälle pesään ja huudahti, että Minttuliekin synnytys oli käynnistynyt.
Astuttuani ulos parantajan pesästä siniharmaa katseeni lipui vaivihkaa pentutarhan suuntaan. Olin syvästi pettynyt, ettei Liljatuuli ollut ehtinyt kertoa meille enempää ja että tarina oli jäänyt niin pahasti kesken, mutta ymmärsin kyllä, että niin kuin hyvän parantajan kuului, Liljatuuli oli rientänyt sinne, missä häntä eniten tarvittiin. Olin pettynyt, mutten katkera ja toivoin, että varapäällikön poikiminen sujuisi hyvin ja että pennut olisivat terveitä.
”Antoiko Liljatuulen tarina sinulle uutta perspektiiviä?” Omenahuuma kysyi viereltäni. Käänsin hieman hölmistyneen katseeni naaraan puoleen. Olin vajonnut hetkeksi niin syvälle ajatuksiini, että olin kokonaan unohtanut kanelinruskean soturittaren olevan yhä läsnä.
“Kyllä, luulen niin”, vastasin tuijottaen kaukaisuuteen. Itse asiassa Liljatuulen kertomus oli herättänyt vain lisää kysymyksiä, eikä se ollut vastannut kaikkiin alkuperäisiin kysymyksiinikään, mutta se oli kuitenkin onnistunut antamaan hieman erilaisen näkökulman kaikkien tuntemaan tarinaan Eloklaanin perustamisesta. Halusin kuitenkin yhä tietää, minkä pohjalta Mesitähti ja Liljatuuli olivat klaanin perustaneet. Missä muinaiset klaanit olivat oikein asustaneet ja millaisia niiden kissat olivat olleet? Muun muassa niihin kysymyksiin minä halusin palavasti saada vastauksen.
Salakavalasti mieleeni luikerteli suunnitelma, jota olin hautonut siitä päivästä lähtien, kun Leimusilmä oli kertonut minulle Tähtiklaanista ja menneiden aikojen klaaneista. Minä halusin lähteä Eloklaanista etsiäkseni tassuihini noiden klaanien entiset reviirit. Idea saattoi kuulostaa typerältä, sillä metsät ja nummet olivat siellä varmasti aivan samanlaisia kuin täälläkin, mutta minulle kyse ei ollut niinkään tassuinkosketeltavista asioista vaan siitä, millainen merkitys paikalla oli. Halusin edes kerran astella siellä, missä kauan sitten edesmenneet esi-isämme olivat aikoinaan kulkeneet. En kuitenkaan tiennyt mistä etsiä, joten minun tulisi vielä hieman kysellä asiasta joko Mesitähdeltä tai Liljatuulelta. Toiseksi en tiennyt pitäisikö minun pyytää lupaa lähteä vaiko vain lähteä, sillä en oikeastaan uskonut päällikön arvostavan suunnitelmaa niin älyvapaasta retkestä. Huokaisin hiljaa ja vilkaisin Omenahuumaa. Olisin myös halunnut kertoa mietteistäni jollekin.
// Omena?
.// 377 sanaa
