Harhatassu
Kirjoittaja: Ravn
Parantajaoppilaan seuraava hyökkäys onnistui loistavasti. Pienikokoinen kolli keksi tavan yllättää ja kaataa minut kuopan pohjalle niin, että päädyimme kierimään hiekalla yhtenä mustan ja valkoisen kirjavana sekamelskana. Samalla kun minä nousin takaisin jaloilleni ja ravistelin hiekanjyviä valkeasta turkistani, Leimutassu sai kehuja osakseen ja röyhisti tyytyväisen näköisenä rintaansa. Mustavalkoisen kollin keksimä liike oli ollut hieno ja vaikken minä juuri Leimutassua tuntenut, olin iloinen ja ylpeä tämän puolesta. Salviakatse ja Viherkatse olisivat varmasti keksineet meille seuraavaksi jo jonkin toisen liikkeen, mutta kuin tyhjästä syntynyt sade esti nopeasti aikeemme, kun yksittäiset pisarat yltyivät hetkessä korviahuumaavaksi kaatosateeksi. Salviakatse käski meidät kaikki välittömästi lähimmän pensaan alle, jotta emme kastuisi eikä yksikään olisi vaarassa sairastua yskään tai muuhun ikävään tautiin.
Päästyäni suojaan saniaisten alle ravistelin varovasti turkkiani, jotta en roiskisi vettä kenenkään muun päälle, ja istuuduin kietoen häntäni tassujeni ympärille. Leimutassu kyyristy viereeni ja rikkoi pian vallitsevan hiljaisuuden päättämällä udella menneisyydestäni. Käänsin siniharmaan katseeni toisen oppilaan puoleen.
“Minä synnyin erakoksi”, kerroin. “Olin kuitenkin niin pieni kun eloklaanilaiset löysivät minut, etten muista juuri mitään ajastani klaanin ulkopuolella.”
Jokainen muistoni kylmästä ja pimeästä maailmasta ennen Eloklaania oli enemmän tai vähemmän utuinen. En saattanut kertoa tarkkoja yksityiskohtia, mutta uskoin sentään muistavani melko elävästi emoni tuoksun. Olin kuitenkin päättänyt olla muistelematta sitä kovin usein, sillä elämäni oli alkanut uudestaan Mesitähden annettua minulle mahdollisuuden liittyä Eloklaaniin. En halunnut vatvoa menneisyydessä vaan keskittyä tulevaisuuteen.
“Entä sinä? Mistä sinä tulet?” kysyin vuorostani ja katsoi Leimutassua jääden hiljaa odottamaan tämän vastausta. Tiesin, että mustavalkoisen turkin omaava parantajaoppilas tuli klaanin ulkopuolelta, koska olin ollut mukana siinä partiossa, joka oli pelastanut tämän ketulta lähellä Eloklaanin reviirin rajaa. En kuitenkaan ollut viipynyt paikalla kovin pitkään, joten en tiennyt oliko Leimutassu kertonut enemmänkin itsestään ja mistä oli tullut. Taistelu kettua vastaan oli saanut minut voimaan pahoin ja pyytämään Salviakatseelta lupaa palata takaisin leiriin. Matkalla olin kuitenkin törmännyt kuolonklaanilaisen Mahlahallaan, jonka olin päättänyt tuoda Mesitähden puheille ja joka myös kuului tätä nykyä osaksi Eloklaania. Mikä eriskummallinen päivä se olikaan ollut.
// Leimu?
// 320 sanaa
