Hellepentu

260 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Aura

Potkaisin unisena minua herättänyttä kissaa. Kuka kumma julkeni herättää minut kesken hyvän taistelu-unen? Olin nähnyt unta missä olin taistellut vihollisia vastaan ja tietenkin olin voittanut kaikki. Mutta nyt olin hereillä ja näytin lähinnä hölmistyneeltä.
“Häh?” mumisin ja kampesin itseni käpälilleni. Oliko jo aamu? Pesässä oli kuitenkin pimeää ja kaikkialta kuului rauhallista tuhinaa.
“Shh, hiljempaa! Tule, minulla on suunnitelma”, Pörriäispentu supatti ja tuuppi minua liikkumaan kohti pesän suuaukkoa. Jupisin itsekseni jotain, mutta laitoin kuitenkin tassua toisen eteen. Liikuin mahdollisimman hiljaa ja yritin matkia Pörriäispennun tapaa liikkua. Se näytti jokseenkin samalta, kun isäni näyttämä vaanimisasento. Ajattelin kuitenkin, että isäni oli Pörriäispentua parempi vaanimaan, koska kolli oli soturi. Mutta kollipentukin näytti taitavalta. Minusta vaanimisasento tuntui taas todella vaikealta ja lähinnä meinasin kompuroida omiin käpäliini. Huomasin kollin kasvoilla hieman huvittuneen ilmeen ja tuhahdin. Vielä minä näyttäisin! Minkä minä sille voin, että olin keskittynyt taisteluliikkeiden harjoitteluun? Joku muu voisi saalistaa minulle! Minä olin luotu puolustamaan Eloklaania ja perhettäni taistelukentällä. Lopulta pääsimme leiriaukiolle ja en voinut pidätellä itseäni, vaan hypin tasajalkaa. Tuntui mahtavalta uhmata emon käskyjä. Se oli myös todella jännittävää..
“Mikä suunnitelmasi on? Kai me tehdään jotain todella mahtavaa ja siistiä?” sihahdin Pörriäispennulle hiljaa. Koko maailma oli meille nyt auki! En kuitenkaan halunnut myöntää sitä itselleni, mutta ympyröivä pimeys pelotti hieman. En tiennyt mitä puskissa piileksi..
“Lieskakajo muuten kertoi, että öisin täällä liikkuu hirviöitä”, kerroin pesätoverilleni mahdollisimman viileästi ja tyynesti. En halunnut myöntää, että minua hieman jännitti, jos törmäisimmekin sellaiseen.. Pörhistin turkkiani, jotta näyttäisin mahdollisimman suurelta ja villiltä. Aukion viileys kuitenkin pureutui ohuen ja höttöisen pentuturkkini läpi saaden minut hytisemään kylmästä.

//Pörri? 😉

Author: Elandra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *