Hellepentu
Kirjoittaja: Aura
Kiljaisin ja vaistomaisesti liu’utin pienet, mutta sitäkin terävämmät kynteni esille jonkun tarttuessa niskanahkaani. Maa katosi tassujeni alta ja yritin huitoa kidnappaajaani. Sydän tykytti rinnassani kahta kauheammin, Lieskakajon kertomat hirviöt olivat totta ja Pörriäispentu ei ollut uskonut. Ja nyt me olimme joutuneet niiden nappaamiksi!
“IIIIIK! Päästä minut hirviö, niin näytän sinulle mihin nämä tassut pystyvät”, kiljuin ja rimpuilin mahdollisimman hurjana. Halusin vapauteen, halusin takaisin Nokkospilven vatsan vierelle ja pentutarhan lämpöön. Mutta kun tajusin katsoa ympärilleni, näin Pörriäispennun. Kollikin oli tullut niskanahasta nostetuksi, mutta toveriani ei pidellyt hirviö, vaan Pörriäispennun isä, Irvikita! Kun lopetin rimpuilun, minut nostanut kissa laski minut alas. Käännyin ja näin Lieskakajo-isin virnuilevat kasvot.
“Mihinkäs sitä pikku tiikeri ollaan matkalla tähän aikaan yöstä?” kolli kysyi huumorintajuisena ja tuuppasi minua leikillään.
“Meillä on Pörriäispennun kanssa Mesitähden antama tehtävä!” kerroin isälleni rinta rottingilla. Lieskakajo vilkaisi Irvikitaa kenen ilme ei ollut lainkaan yhtä huvittunut. Irvikita näytti enemmänkin siltä, että Pörriäispentu saisi elämänsä rangaistuksen ja minusta tuntui toverini puolesta niin pahalta. Halusin korjata tilanteen, mutta minä en tiennyt mitä minä tekisin. Kuulin kuinka Irvikita suunnitteli ääneen Pörriäispennulle kuun ulkoilukieltoa ja päätin puuttua peliin!
“Minä tämän keksin, pakotin Pörriäispennun mukaan!” miukaisin ja tapitin suurta, todella pelottavan näköistä kollia silmät suurina ja olin onnellinen, että Lieskakajo ei suhtautunut asiaan yhtä vakavasti. Hetken jopa elättelin toivoa, että kolli voisi viedä minut ulos leiristä seikkailemaan.
//Pörri?
