Helletassu
Kirjoittaja: Aura
“Ja sitten tämä..” Lieskakajo piirsi kynnellään lumeen kuvion. “Olisi vastustajasi. Sinä taas olisit-”, kolli piirsi taas hankeen merkin. “..tässä. Miten sinä hyökkäisit?”
Helletassu tuijotti kollin piirtämää tilannetta kuumeisesti. Jos hän seisoisi suoraan vastustajan edessä, eikö olisi parasta vain hyökätä voimalla ja ryminällä? Helletassu vilkaisi isäänsä, jonka kasvoilla oli jopa hieman vakava ilme. Kolli ei halunnut tuottaa pettymystään. Lieskakajon kysymykset olivat kuitenkin vaikeita.
“No. Ainakin minä katsoisin häntä silmiin ja yrittäisin näyttää voimakkuuteni niin! Ja sen jälkeen hyökkäisin vaikkapa…” Helletassu piti pienen miettimistauon. “silmiin? Hän sokeutuisi hetkeksi ja minä olisin etulyöntiasemassa?” Lieskakajo virnisti lempeästi, mutta pudisti sitten päätään. ”Ihan nerokkaasti ajateltu, mutta tositilanteessa sinulla ei ole varaa ihastella vastustajasi silmiä. Ei vaikka hän olisi kuinka hyvännäköinen”, Lieskakajo hymähti ja pörrötti poikansa päätä.
“Isi! Turkkini menee pilalle. Minun pitää näyttää siistiltä”, Helletassu nurisi ja pyöräytti silmiään. Luulisi Lieskakajon nyt tietävän! “Eikä kannata tähdätä heti silmiin. Sinun kannattaisi-” “Lieskakajo! Partio lähtee ja Korppisiipi käski sinut mukaan.” Punertava kolli loi poikaansa pahoittelevan katseen. Lieskakajon selitys oli keskeytynyt kriittisellä hetkellä.
“Pitää mennä. Nähdään myöhemmin, Tiikeri. Kerron sinulle sitten miten voitat kaikki kuolonklaanilaiset”, Lieskakajo hymyili ja sukaisi nopeasti Helletassun päälakea.Nuori oppilas ei ollut lainkaan mielissään siitä, että Lieskakajo oli kutsuttu juuri nyt partioon, mutta hän ymmärsi. Hänen isänsä oli taatusti tärkeä kissa partioissa! Heti Lieskakajon kadottua näköpiiristä tylsyys iski kynsien lailla. Kolli oli käynyt jo aiemmin Varjoliekin järjestämissä harjoituksissa, mutta oppilaan mestari oli antanut hänelle loppupäivän vapaaksi. Helletassu huokaisi ja piirteli poissaolevana lumihankeen kuvioita. Ehkä hän kertoisi Pörriäispennulle päivän tapahtumista! Sitten he voisivat yhdessä harjoitella ja keksiä miten Lieskakajon harjoitus ratkaistiin. Helletassun kasvoille levisi päättäväinen hymy. Sen jälkeen he voisivat harjoitella taistelua ja ehkä hän jopa saisi salakuljettua Pörriäispennun ulos leiristä. He olivat yrittäneet karata aiemminkin, mutta aina joku sai heidät kiinni. Joskus soturit olivat niin tylsiä! Pörriäispennulla oli soturin mieli. Hän kyllä pärjäisi leirin ulkopuolellakin. Olihan Kärpästassukin jo oppilas. Pörriäispentu voittaisi moisen hippiäisen mennen tullen! Kollin istuskellessa hänen korviinsa kantautui sana ‘lumikissa’. Mitä, missä? Oliko metsä täynnä kuolleita kissoja ketkä olivat muuttuneet lumikissoiksi? Siistiä! Helletassu ampaisi ylös ja pälyili ympärilleen – kuin taisteluun valmistautuen.
“Mitä, hyökkääkö joku?” Helletassu hihkaisi ja huitoi sinne tänne. Missä Pörriäispentu oli, kun leirissä kerrankin tapahtui?
“Ei”, soturi naurahti ja Helletassu käänsi päätään hieman pettyneenä. Hän oli ajatellut pääsevänsä taistelemaan. “Ai. Mitä sinä sitten sanoit niistä lumikissoista?” kollikissa kysyi hieman iloisemmin. “Haluaisitko sinä rakentaa minun kansani sellaisen? Voisin näyttää sinulle miten niitä tehdään. Olen aika haka lumikissojen teossa!”
Pian Nopsaliekin into oli tarttunut Helletassuunkin ja kolli oli tyystin unohtanut taisteluhaaveet. Nyt kolli pyöritteli täyttä häkää lumipalloa ja vilkuili aina välillä vanhemman soturin suuntaan. “Näinkö? Mitä minä sitten teen?” Helletassu kysyi innokkaasti ja hautasi käpälänsä lumeen. Hetki sitten hän ei ollut koskaan kuullut koko lumesta ja nyt hän oli aivan rakastunut siihen! Lumi tuntui niin hyvältä. Jokainen solu ja aisti tuntui heräävään eloon, kun Helletassu hautasi itsensä lumeen. Kollin viikset värähtelivät hyväntuulisesti mitä syvemmälle hän itseään hautasi.
//Nopsa? >:D
