Helletassu
Kirjoittaja: Aura
Helletassun leuka oli loksahtaa auki. Varjoliekki oli jättänyt kertomatta, että he harjoittelisivat hiirenaivojen kanssa.
“Minä lähden leiriin!” Helletassu ilmoitti nokkavasti ja hänen häntänsä nousi tikkusuorana, pörhöisenä kohti taivasta. Varjoliekki ei kuitenkaan ollut samaa mieltä kollin pakoajatusten kanssa, vaan asetti käpälänsä nuorukaisen eteen.
“Etkö osaa taistella vai miksi olet pakenemassa?” Pörriäistassu nälväisi ja virnisti entiselle parhaalle toverilleen. Helletassu näytti kollille kieltään. Pörriäistassu ei sitten ymmärtänyt pysyä hiljaa!
“Kukaan ei nyt lähde mihinkään”, Varjoliekki naukaisi sovittelevana ja vilkaisi Helletassua tuimasti. Kollin teki mieli inttää vastaan, mutta hän tiesi sen olevan turhaa. Varjoliekki ei pyörtäisi päätään, vaikka hän kuinka ulisisi.
“Sitä paitsi minä luulin, että te olette ystäviä?” kollisoturi jatkoi hiljempaa ja vilkaisi oppilastaan kummastuneena. “Luulin, että ilahtuisit.”
“Niin minäkin luulin, kunnes Pörriäistassu käänsi turkkinsa ja heittäytyi ihan hiirenaivoksi”, Helletassu mutisi mestarilleen. Ennen Käärmekullan nimitystä yhteisharjoitukset olivat olleet molemmista kolleista parasta mitä elämä saattoi tarjota. Nyt oppilaiden välillä kipinöi niin paljon, että heidän välinen ympäristö saattaisi roihahtaa hetkenä minä hyvänsä liekkeihin. Kaksi räjähdysherkkää ja itsepäistä nuorta kollikkoa ei ollut kovinkaan turvallinen yhdistelmä. Helletassu virnisti.
“Ainakin jossain asiassa mestarimme ovat oikeassa. Että me harjoittelemme puolustautumista viholliselta”, punaturkkinen siristeli silmiään ja murisi. Käärmekulta selitti jotain tulevista harjoituksista ja liikkeistä mitä he harjoittelisivat, mutta Helletassu antoi sanojen valua korviensa ohi. Hän vain ajatteli kuinka pääsisi kohta höykyttämään Pörriäistassun oikein kunnolla!
“Helletassu, ymmärsitkö?” Varjoliekki kysyi ja kolli nyökkäsi hitaasti, vaikka hän ei edes tiennyt mistä muut kissat olivat puhuneet. Hän, hyökkää, Pörriäistassu, häviää. Asia harvinaisen selvä. Helletassu syöksähti hampaat irvessä kohti oppilastoveriaan ja ulvaisi ilmoille puidenlatvoihin kiirivän taisteluhuudon.
