Helmipilkku
Kirjoittaja: Ruska
Raotin silmiäni hitaasti, makasin vielä vuoteellani. Venyttelin ja katsahdin ulos. Ulkona oli vielä valoisaa, ja ilma tuntui lämpimältä. Venyttelin vielä kerran nukkumisesta kankeita jalkojani, ja kävelin ulos. Aurinko paistoi turkkiani vasten, ja minulle tuli hiukan kuuma. Istahdin paikoilleni nyppimään sammalia turkistani. Sukiessani turkkiani en huomannut, että viereeni oli tullut kissa. Nostin katseeni turkistani valkoiseen kolliin, jonka vihreät silmät säihkyivät, kyseessä oli Hillasielu. Tervehdin kollia nyökkäämällä, koska en voinut heilauttaa häntääni, koska se oli pieni töpö. Hillasielu istui vieressäni kun suin turkkia, pian sain kaikki sammaleet nypittyä ja katsahdin kollia. ”Hyvää päivää.” sanoin iloisesti. Hillasielu nyökkäsi ja katsoi häntääni. ”Mitä hännällesi on tapahtunut? Onko se ollut tuollainen syntyessäsi, vai oletko joskus loukannut itsesi?” valkea kolli kysyi ja osoitti häntääni. Huokaisin syvään ja katsoin häntä silmiin. ”Silloin kun pieni, oli kivivyöry. Vanhempani kuolivat vyöryssä, minä ja veljeni selvittiin. Häntäni jäi kiven alle, ja kaksijalat oelastivat minut, mutta häntäni jouduttiin leikkaamaan pois.” sanoin ja yritin heiluttaa pientä töpö häntää. Hillasielu katsoi minua hiukan säälivästi, mutta käänsi katseensa leiriin. Haukottelin ja katselin leirin tapahtumia. ”On lämmin ja kaunis sää.” Hillasielu totesi ja katseli taivasta. ”Niin on, liiankin lämmin.” vastasin ja katsoin myös taivaalle. ”Tiedän keinon millä voisimme jäähdytellä itseämme.” Hillasielu sanoi ja käänsi katseensa taivaasta minuun. ”No mikä? Minulla on kuuma!” kysyin uteliaasti, silmät suurina. ”Uiminen, joessa uiminen.” Hillasielu vastasi iloisesti ja pomppasi pystyyn. Uiminen? Minähän olen huono siinä… no, ei se varmaan haittaa. On niin kuuma että on pakko päästä uimaan. ”Mennään vain!” sanoin iloisesti ja pomppasin vuorostani pystyyn. Kävelin iloisesti Hillasielun viereen, ja hymyilin. Veljeni Oksakuiske juoksi luokseni. ”Minne olette menossa?” hän kysyi ja katsoi Hillasielua epäilevästi. ”Menemme uimaan, tuletko mukaan?” kysyin veljeltäni iloisesti. Oksakuiske katsahti Hillasielu ja katsoi taas minua. ”Ehkä en, jään mieluummin tänne. Ja kuka hän on?” Oksakuiske kysyi ja osoitti Hillasielua. ”Hän on Hillasielu, uusin ystäväni.” sanoin veljelleni rauhoittavasti. Oksakuiske nyökkäsi ja jolkotteli pois päin. ”Oli mukava tavata Oksakuiske!” Hillasielu huikkasi ruskean kollin perään. ”Nyt voidaan mennä.” sanoin iloisesti Hillasielulle. Valkea kolli nyökkäsi, ja kävelimme eteenpäin. Kävelimme ulos leiristä ja Hillasielu katsoi minua. ”Ylitetään joki tuolla, ja kävellään uintipaikalle. Reitti saattaa olla pittkä, mutta saamme samalla liikuntaa.” Hillasielu kertoi ja karseli puita. ”Selvä.” sanoin varmennukseksi, että kolli tiesi että kuuntelin häntä. Matka joen ylitys paikalle oli nopea, koska se oli aika lähellä leiriä. Katselin jokea, joka virtasi,mutta hitaasti. Astinkivet näyttivät liukkailta. ”Sinä menet ensin, minä perässä.” Hillasielu sanoi rohkaisevasti. Hymyilin hänelle ja katselin astinkiviä. Hyppelin kiveltä toiselle, viimeisen kiven kohdalla melkein liukastuin jokeen, onneksi Hillasielu auttoi minua. ”Se oli täpärällä.” sanoin huvittuneena ja naurahdin. Hillasielu naurahti. ”Uintipaikslle on vielä aika pitkä matka, parasta jatkaa.” Hillasielu naukaisi ja lähti kävelemään ripeästi. Ohitimme koivumetsän, en ollut ennen nähnyt sitä. Ehkä jonain päivänä tutkin koko reviirin. Hillasielu käveli edelläni ripeästi, yritin pysyä vauhdissa. Otin jopa muutaman juoksu askeleen, että pysyisin perässä. Ennen kuin huomasinkaan olimme perillä, katselin uteliaasti uinti paikkaa. Sillä kohdalla joen vesi oli matalammalla. ”Menen ensin.” sanoin Hillasielulle, ja juoksin joen viereen. Laitoin etutassuni veteen, vesi oli viileää. Pulahdin veteen, ja vesi pureutui turkkini läpi, tunsin hiukan uppoavani ja naurahdin. ”En tykkää uida, koska uppoan turkkini takia.” sanoin huvittuneena, kun potkin käpälilläni. Hillasielu pulahti veteen, ja ui selkeästi paremmin kuin minä. ”Olet taitava.” sanoin ihailevasti ja katselin kun Hillasielu ui. ”Sinäkin olet aika hyvä uimaan!” Hillasielu kehui takaisin iloisesti. Hymyilin iloisesti. Uimme kauan, sikelteöimme ja otimme kisoja. Taivas alkoi hämärtyä. ”Olisi ehkä paras lähteä takaisin.” Hillasielu totesi. Nyökkäsin ja uin kohti joen reunaa. Hillasielu auttoi minut ylös. Ravistelin turkkiani, ja vettä lensi kaikkialle. ”Hei lopeta!” Hillasielu nauroi ja meni suojaan puun taakse. Naurahdin takaisin. ”Juostaanko kilpaa?” kysyin iloisesti. Hillasielu nyökkäsi. Asetumme valmiuteen, ja katsoimme toisiamme mittaavasti. ”Nyt!” hiidahdin ja pinkaisin juoksuun, Hillasielu pinkoi perässäni. Juoksimme koko matkan astinkiville asti, ja hyppelimme niitä pitkin. Juoksimme leiriin, olin Hillasielun edellä ja pysähdyin. ”Voitin!” sanoin voitonriemuisesti. ”Onneksi olkoon!” Hillasielu onnitteli hengästyneenä. Huohotin hengästyneenä ja katselin taivasta. Oli jo aika pimeää. ”Paras mennä nukkumaan.” sanoin ja kävelin sotureiden pesälle. Hillasielu tuli perässäni. Kävin makuulleni vuoteelleni ja haukottelin. Katselin vielä hetken Hillasielua, ja suljin silmäni.
