Helmipilkku
Kirjoittaja: Ruska
Pian olemme joella”, totesin hymyillen Hillasielulle ja Kipinätassulle. Olimme menneet kävelylle metsään, ja olin iloinen, kun Hillasielu oli mukana, päivä on aina parempi, kun Hillasielu ilmesty paikalle. ”Oi, en malta odottaa että näen sen!”, Kipinätassu hihkaisi innoissaan, ja kiihdytti vauhtiaan, olin juuri sanomassa nuorelle oppilaalle, että hidastaa vauhtiaan kipeän jalan vuoksi, mutta kolli muisti sen ja hidasti vauhtiaan. Hän kuitenkin ehti edellemme, ja katsoin Hillasielu huvittuneena. Kipinätassu on innokas ja nuori oppilas, joskus unelmoin, että minäkin olisin ollut jo Eloklaanissa, kun olin oppilas. Olimme joella, ja Kipinätassu katsoi jokea silmät pyöreinä, joki virtasi, ja sen solina kuulosti ihanalta korviini, minä rakastin jokia. ”Oho, sehän virtaa”, Kipinätassu sanoi hämmästyneenä, ymmärsin silti hieman nuorta kollia, hän oli vielä nuori, eikä tiennyt kaikkia asioita, mutta tämä oli silti huvittavaa. ”Ei täällä nyt niin kylmä vielä ole! Lätäköt korkeintaan voivat jäätyä”, Hillasielu sanoi naurahtaen, ja hymyilin huvittuneena. ”Ai”, Kipinätassu sanoi hyväksyvästi ja käänsi katseensa maahan. ”Mennäänkö koivumetsään?” Hillasielu ehdotti vierelläni. ”Mennään vaan, en ole ennen käynyt siellä”, Kipinätassu sanoi kiinnostuneena.
”No sittenhän sinun on hyvä nähdä se”, Hillasielu vastasi hymyillen ja nyökkäsi. ”Minullekin sopii”, sanoin kaksikolle hymyillen, koivumetsä oli kaunis aina lehtikadon aikaan, koivujen lehdet olivat silloin oranssin rusehtavia, ja se oli minusta kaunis väri. Hypimme perä kanaa astinkiviä pitkin joen toiselle puolelle, ja suuntasimme kohti koivumetsää. Toivoin ettemme ole metsällä kauaa, sillä päivä oli jo pitkällä, en halunnut mennä takaisin leiriin vasta silloin, kun on sysipimeää. ”Mitä sinulle, Helmipilkku kuuluu?” Hillasielu kysyi ja vilkaisi minua sivusilmällään, hymyilin Hillasielulle ystävällisesti. ”Ihan hyvää, kiitos kysymästä”, vastasin Hillasielulle hymyillen lempeästi. Kolli oli avaamassa suunsa vastataakaeni minulle, mutta Kipinätassu keskeytti hänet. ”Tuota, olisiko mitenkään mahdollista pitää pieni tauko?” Kipinätassu kysyi Hillasielulta, joka käänsi katseensa minusta Kipinätassuun. ”Sattuuko sinua tassuun? Voitko jatkaa?” Hillasielu kysyi Kipinätassulta äänessään huolta. ”Sattuu hieman, mutta uskon, että jos pidämme pikkutauon niin voin taas jatkaa. Sopiiko se?” Kipinätassu toisti kysymyksensä. ”Ihan pienikin tauko olisi hyvä!”, Kipinätassu jatkoi lausettaan. ”No ei kun jatkamme matkaa Helmipilkun kanssa ja jätämme sinut tänne? Sopii”, Hillasielu vastasi pilaillen, naurahdin hiljaa huvittuneena, ja samoin teki Kipinätassukin. ”Tietenkin sopii”, sanoin Kipinätassulle nyökäten, minulle kävi väsähtäminen, sillä se oli vain hyväksi Kipinätassun jalalle. Kipinätassu istahti alas ja huohotti, hän oli selkeästi rasittunut.
”On kyllä selkeästi raskaampaa kävellä kolmella käpälällä”, Kipinätassu totesi tutkailtuaan kipeää jalkaansa. ”Varmasti, lepuuta sitä niin kauan kun on tarvitset”, sanoin Kipinätassulle ystävällisesti, ja kolli hymyili takaisin.
Olimme kävelleet nummille asti, ja pidimme matkan varrella tietysti muutaman levähdystauon. Rupattelu Hillasielun ja Kipinätassun kanssa oli ollut kivaa. Tunsin kuinka tuuli löi kasvojani. Hillasielu haisteli ilmaa, luulen että riistan varalta. ”Täällä on jäniksen hajujälki”, Hillasielu totesi haisteltuaan ilmaa, loikin nopeasti Hillasielun vierelle. ”Kuinka vanha se on?” kysyin Hillasielulta korvat kiinnostuksesta pystyssä, ehkä pääsimme saalistamaan. ”Suhteellisen tuore, luulen, että jänis voi hyvinkin olla edelleen tässä lähellä”, Hillasilu vastasi ja näytti mietiskelevän jotain. ”Sopiiko, jos yritän jäljittää sen? Sillä saataisiin jo klaaninvanhimmat ruokittua”, Hilasielu kysyi, nyökyttelin päätäni, ja samoin teki Kipinätassukin. ”Jää tähän odottamaan Kipinätassu, minä ja Hillasielu napataan se jänis”, sanoin nuorelle oppilaalle hymyillen. Kipinätassu näytti pettyneeltä, mutta nyökkäsi hyväksyvästi. ”Hyvä on”, hän sanoi ja hänen äänessään oli pettymystä. Hymyilin tälle lempeästi ja palasin Hillasielun puoleen. Hillasielu käveli edelläni rauhallisesti, ettei säikäyttäisi mahdollista jänistä, jonka tulisimme kohtaamaan. Näin liikahduksen pitkässä ruohikossa ja painauduin matalaksi. ”Mene sinä vaanimaan takaa, niin minä nappaan sen”, kuiskasin Hillasielulle, joka oli matalina vierelläni. Kolli nyökkäsi, ja hiipi ohitseni. Odotin että Hillasielu antoi merkin hännällään, että oli valmis, ja otin kunnollisen vaanimisasennon. Hillasielu hyökkäsi takaa jäniksen kimppuun, joka pyrähti nopeasti juoksuun. Jännitin jalkani ja loikkasin sen päälle, ja kynteni uppoutuivat sen turkin alle. Lukitsin sen vahvat takajalat itteellani, ja puraisin tappoiskun tämän kaulalle. Jänis oli kuollut, ja olin ylpeä suorituksestamme. Hillasielu jolkotti luokseni ja hymyili iloisesti. ”Hieno nappaus! Olet taitava”, Hillasielu kehui kehräten. Hymyilin Hillasielulle lempeästi ja päästin kurkustani hiljaisen kehräyksen. Nostin jäniksen maasta ja kävelimme ripeästi takaisin Kipinätassun luo joka odotti meitä kauempana.
// Kipinä?
