Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Harjoitukset Nokkostassun kanssa olivat sujuneet loistavasti! Olin opettanut hänelle saalistuksen perusteita ja vaanimisasennon, jonka jälkeen olin mennyt piiloon ja käskenyt häntä jäljittämään minut pelkästään nenäänsä apunaan käyttäen. Naaras oli pyörinyt pienellä metsäaukiolla aikansa, kunnes oli saanut vainun minusta ja paljastanut piilopaikkani saniaisten seasta.
Kävelin oppilaan edellä aukiolle, jossa oltiin rauhoituttu iltapäivälevolle. Kissat nauttivat suloisesta auringonpaisteesta, joka pisaroi aukiolle läikittäin puiden lehtien välistä.
”Saat loppupäivän vapaata. Huomenna jatkamme jäljittämistä, mutta oikeilla saaliseläimillä. Syö ja nuku hyvin, lähdemme aikaisin aamusta”, käännyin sanomaan Nokkostassulle, joka oli pysähtynyt viereeni odottamaan lupaa poistua omille teilleen. Ruskeavalkoinen naaras nyökkäsi silmät sädehtien ja tassutteli sitten oppilaiden pesän edustalla aikaansa tappavien pentuetoveriensa luokse.
Silmäkulmastani näin jonkun lähestyvän minua pentutarhan suunnalta. Siirsin katseeni kilpikonnalaikkuiseen Utusieluun, jonka kasvoille levisi lämmin hymy. Hymyilin takaisin. Minusta oli hienoa, miten hyvissä väleissä olimme entisen mestarini kanssa jopa koulutukseni päätyttyä.
”Hei, Hiilihammas!” vanhempi soturi tervehti minua ystävällisellä äänellään. Vasta nyt huomasin hänen kannoillaan tepastelevat pennut. Tuulipentu katsoi minua silmät kirkkaina, ja minä nyökäytin päätäni hänelle ja tästä vähän kauempana seisovalle Paatsamapennulle ikään kuin tervehdyksenä.
”Hei vaan”, vastasin sitten Utusielulle. ”Sinulla näyttää olevan käpälät täynnä töitä.”
”Älä muuta sano”, naaras naurahti ja vilkaisi nopeasti pentuihin päin. ”Kuule, oli minulla ihan asiaakin. Sattuisitko olemaan vapaana? Lupauduin lähtemään metsästyspartioon, ja tarvitsisin jonkun sijaisekseni pentutarhalle, joten ajattelin, jos sinä voisit auttaa ystävää hädässä.”
”Totta kai!” vastasin epäröimättä. Utusielu näytti ilahtuneelta. ”Mene sinä vain, niin me keksimme Tuulipennun ja Paatsamapennun kanssa tekemistä.”
”Kiitos paljon, Hiilihammas! Lumihiutale on tulossa katsomaan pentujen perään myöhemmin illalla, joten yritä sinnitellä siihen asti”, Utusielu sanoi ja kurkottui sitten nopeasti koskettamaan poskeani kuonollaan kiitollisuuden eleenä. Ennen kuin hän lähti, tämä kääntyi vielä Tuulipennun ja Paatsamapennun puoleen. ”Olette jo tarpeeksi vanhoja ymmärtääksenne, että teidän tulee käyttäytyä kunnolla sillä välin, kun Hiilihammas katsoo teidän peräänne. Älkää siis tehkö mitään typeryyksiä, jooko?”
”Ei tehdä”, Tuulipentu lupasi, ja Paatsamapentukin nyökytteli ujosti.
Utusielu kiitti minua toistamiseen, jonka jälkeen hän hän kiiruhti sotureiden pesän luona parveilevan pienen kissajoukon luokse. Jäin seisomaan yksin pentujen kanssa, ja hetkeen en tiennyt, mitä minun olisi pitänyt sanoa. Sain kuitenkin loistavan idean, kun näin Kirsikkakuonon raahautuvan ulos ottamaan aurinkoa, pois karhunvatukkapensaan varjosta.
”Kiinnostaisiko teitä kuulla jokin jännä tarina?” kysyin yrittäen samalla herätellä pentujen kiinnostusta. Jos saisin heidät innostumaan Kirsikkakuonon tarinoista, ilta sujuisi varmasti ilman suurempia kommelluksia.
Onneksi kaksikko oli odotusteni mukaisesti ihan täpinöissään ehdotuksestani. Niinpä johdattelin heitä kohti Kirsikkakuonoa, joka oli juuri asettunut loikoilemaan mukavasti auringon lämmittämään kohtaan.
”Iltapäiviä, Kirsikkakuono!” mau’uin pirteästi vanhalle naaraalle, joka räpäytti silmänsä auki suljettuaan ne vähäksi aikaa nauttiessaan rauhallisesta iltapäivästä, ennen kuin olimme ilmestyneet häiritsemään häntä.
”Kas hei”, Kirsikkakuono vastasi ja vaihtoi asentoaan, joka ei ilmeisesti nyt ollutkaan enää hyvä, vaikka tämä äsken olikin näyttänyt viihtyvän siinä oikein mainiosti. Istahdin vähän matkan päähän klaaninvanhimmasta ja laskin hännän käpälilleni. Tuulipentu ja Paatsamapentu tulivat uteliaina lähemmäksi.
”Ajattelin, olisiko sinulla kenties kertoa meille jokin jännittävä tarina nuoruudestasi?” kysyin pentujen asetuttua myös aloilleen.
Kirsikkakuono räpytteli silmiään yllättyneenä. ”Vai tarina nuoruudestani? Tuskin ne niin jännittäviä ovat, että teitä kiinnostaisi kuunnella”, hän hörähti lopulta, mutta vajosi sitten mietteisiinsä hetkeksi. ”Tai odottakaas… Kyllä minä ehkä yhden tarinan taidan tietää.”
Tuulipentu ja Paatsamapentu vaihtoivat innostuneita katseita, se sai minut hymyilemään.
Kirsikkakuono alkoi kertoa meille tarinaa ketusta, johon oli törmännyt ollessaan vasta 7 kuukautta vanha. Puolessa välissä tarinaa olin itsekin vetänyt käpälät rintani alle ja käynyt makaamaan samalla, kun keskityin kuuntelemaan naaraan tarinaa. Tuulipentu ja Paatsamapentu istuivat vieretysten, he todella eläytyivät Kirsikkakuonon tarinaan. Välillä saatoin kuulla jommankumman vetävän kiivaasti henkeä, kun naaras kertoi olleensa vähällä joutua ketun lounaaksi.
Kun tarina oli jo lopuillaan, havahduin katsomaan ympärilleni. Aukiolla oli nyt vähemmän kissoja, Iltakaiku ja Taivaslaulu söivät yhdessä leirin reunalla. Arvelin Lumihiutaleen tulevaan pian vaihtamaan vuoroa kanssani.
”Eikö ollutkin hyvä tarina!” Tuulipentu sanoi minulle ja kiinnitti huomioni takaisin Kirsikkakuonoon ja pentukaksikkoon. Ilmeisesti vanha naaras oli saanut tarinansa päätökseen. Hän katseli Paatsamapentua ja Tuulipentua hellästi.
”Oli! Kiitos kun kerroit sen meille, Kirsikkakuono”, kiitin Kirsikkakuonoa nopeasti ja kampesin sitten itseni seisomaan, jalkani olivat puutuneet tarinan aikana, joten askellukseni oli hieman kankeaa. ”No niin, pennut, toivottakaa Kirsikkakuonolle hyvät yöt, niin minä vien teidät takaisin pentutarhalle. Lumihiutale on tulossa sinne teidän seuraksenne.”
Paatsamapentu ja Tuulipentu sanoivat iloset hyvästit klaaninvanhimmalle, jonka jälkeen lähdin ohjaamaan heitä pentutarhaa kohti. Pentutarhalla varmistin vielä, että pennut kömpivät kumpikin varmasti peteihinsä, eivätkä livahtaneet enää leikkimään omille teilleen.
”Onko teillä vielä nälkä?” kysyin katsoessani alas sammalilla kiemurteleviin karvapalloihin. Lumihiutale oli vähän myöhässä, joten yhtä hyvin voisin itsekin laittaa pennut yöunille.
//Tuuli? Nokkonen voi yhä jatkaa Hiilen edellistä tarinaa, jos haluaa :’D
//717 sanaa
