Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
“Ei huonompi ajatus”, vastasin toverilleni myötätuntoisesti hymyillen. Ymmärsin hyvin nuoremman soturin huolen tyttärensä puolesta. Myös minä isänä tiesin, millaista oli olla jatkuvasti huolissaan jälkikasvuistaan ja heidän pärjäämisestään. Mutta jos olin jotain oppinut, niin sen, että nuoret olivat sinnikkäitä ja he kyllä keksivät keinot selvitä tukalistakin tilanteista. Meidän tärkein tehtävämme vanhempina oli olla heidän tukenaan, kävi miten kävi.
Tassuttelimme Lieskakajon kanssa rinnatusten soturien pesän suuntaan, kun joku tulikin meitä yllättäen vastaan pesän suulla. Hämmästykseni vaihtui iloksi tunnistaessani kumppanini tutun hahmon.
“Mitä te kaksi teette näin myöhään jalkeilla?” Korppisiipi räpytteli silmiään hiukan yllättyneenä ja astui sivuun pesän suulta. “Kyllä kai teidän ikäistenne kollien pitäisi tietää, että yökukkumisesta seuraa vain väsyneitä aamuja.” Naaraan äänensävy oli terävä, mutta hänen vihreät silmänsä tuikkivat leikkisästi.
“Paraskin puhuja”, tuhahdin takaisin ja näpäytin tämän nenää hännälläni, “itsekin olet yhä hereillä.”
“Me olimme vain iltakävelyllä ruoan päälle”, Lieskakajo naukaisi väliin.
“Vai niin.” Korppisiipi silmäili meitä jokseenkin huvittuneen oloisena. “No, minä käyn kostuttamassa kurkkuani. Menkää te kaksi nukkumaan.”
Mustavalkoinen naaras työntyi ohitsemme ja lähti tassuttamaan leirin uloskäyntiä kohti. Vilkaisin nopeasti hänen peräänsä, ennen kuin katsahdin taas Lieskakajoon. “Mene sinä vain edeltä – minä käyn juttelemassa Korppisiiven kanssa hetkisen.”
Toivotimme toisillemme hyvät yöt ennen teidemme erkanemista. Kipitin kumppanini perään kuin emostaan jälkeen jäänyt pikkupentu, ja sain hänet kiinni ennen kuin hän oli ehtinyt leiristä ulos.
Kävelimme lähimmän puron varteen kylki kyljessä kiinni. Minä kerroin Korppisiivelle iltaseikkailustani Lieskakajon kanssa sekä kollin haaveista päästä joskus päälliköksi. Mainitsin myös rajalla havaitsemastamme erakosta.
“Erikoista tosiaan”, Korppisiipi tuumasi ääneen ollessamme jo paluumatkalla leiriin. “Oliko hän yksin?”
“Siltä se ainakin vaikutti”, kohautin lapojani. “En usko, että hänestä on vaaraa kenellekään. Mutta ajattelin, että sinun olisi hyvä tietää.” Ennen kuin kumppanini ehti vastata mitään, minä keksin uuden ehdotuksen: “Voisimme käydä Lieskakajon kanssa aamulla katsomassa sitä kohtaa ja tutkia, mistä asti jäljet ovat peräisin?”
Korppisiipi mietti hetken, ennen kuin nyökkäsi. “Tuskin pienestä tiedustelusta mitään haittaa on. Mutta ette lähde rajojen ulkopuolelle ilman, että Mesitähti on tietoinen suunnitelmistanne.” Kumppanini ilme kertoi, että hän oli vakavissaan.
“Emme lähde”, lupasin ja tuuppasin häntä sitten hieman kiusoitellen: “Jukra, milloin sinusta on tullut tuollainen sääntöjen noudattaja? Minä muistan eräänkin nuoren oppilaan, joka kävi harjoittelemassa salaa mestariltaan.”
“Sinä olet suurissa vaikeuksissa, jos et osaa pitää kuonoasi kiinni, herra hyvä.” Korppisiipi puski minua toverillisesti. “Nyt sinunkin on paras mennä nukkumaan, tai aamulla sinä et jaksa herätä edes mäyrälauman hyökkäykseen.”
Ensimmäisten auringonsäteiden valjetessa olin jo käpälilläni. Korppisiipi oli myös jo ylhäällä ja ulkona – epäilemättä valmistelemassa päivän partioita. Etsin Lieskakajon käpäliini heti turkkini suittuani ja ryhdyin tökkimään suurta kollia hereille.
“Lieskakajo”, sihahdin soturin korvan juuressa, “minulla on meille erityistehtävä!”
//Lieska? >:D
KP-boosti käytössä
