Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Katsoin pojantytärtäni lempeästi ja viitoin hännälläni tätä seuraamaan perässä. Tassutimme aukion poikki sisäänkäyntitunnelille ja pujahdimme sen kautta hiljaiseen metsään. Hidastin askeliani sen verran, että Perhopuro ehti ottaa minut kiinni ja pystyimme kävelemään rinnakkain.
Olin varma, että olisin osannut haudoille vaikka silmät kiinni. Reitti oli tullut tutuksi viimeisten kuiden aikana, ja tunsin jokaisen muhkuran ja painauman polussa kuin omat tassuni. Paikka näytti nyt kovin erilaiselta, kun sitä ei peittänyt enää paksu lumikerros. Maasta puski esiin pieniä versoja ja ruohoa. Hautakummut olivat saaneet ylleen vihreän peitteen.
Hautoja oli paljon, mutta aika oli saanut ne sulautumaan osaksi metsäistä maisemaa. Pentujeni haudat olivat melko lähekkäin toisiaan. Tassutin Sarastustassun haudalle ja pyyhkäisin hännälläni sen päälle tippuneita lehtiä pois. Tiesin sen olevan turhaa. Ennen pitkään minun olisi annettava luontoemon tehdä työnsä, ihan niin kuin se oli tehnyt Lainepennun, Pimennyspennun ja Kajastuspennun kohdalla. Pentujen pienet kumpareet olivat jo tulleet osaksi metsää, muuttuneet vehreiksi mättäiksi, joiden päältä hiiret ja myyrät vipelsivät.
Perhopuro oli jäänyt seisomaan vähän taaemmaksi, mutta saatoin aistia hänen katselevan Ampiaispiston ja Kultasiiven hautojen suuntaan. Pystyin haistamaan hänen murheensa.
“Odotatko jo viherlehteä?” kysäisin pennunpennultani samalla kun nyppäisin kynnelläni oksanpätkän pois Ampiaispiston haudalta. Se oli ehkä mikromanagerointia, mutta tällä tavoin minusta tuntui melkein siltä kuin jos olisin saanut siistiä pentujeni turkkeja samalla tavalla, kun he olivat olleet vielä pentuja.
//Perho?
KP-boosti käytössä
