Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pohjatassu oli selvästi malttamaton aloittamaan soturikoulutuksensa. Ymmärsinhän minä häntä: olin itsekin ollut joskus oppilas ja innoissani päästessäni aloittamaan uuden luvun elämässäni. Halusin tehdä Pohjatassun soturikoulutuksesta hänelle mieluisan, jotta hän voisi muistella sitä hyvillään ja monta kokemusta rikkaampana kun olisi vanhempi.
”Mennään vain”, vastasin tuoreelle oppilaalle ja käännyin sitten Korppisiiven puoleen, joka oli liittynyt seuraani sillä välin, kun kolli oli ollut tekemässä omaa petiä oppilaiden pesään. ”Nähdään illalla. Voisimme lähteä sitten vaikka kävelylle. Tähdet näkyvät hyvin näin kylmällä pakkasella.”
Korppisiipi kehräsi. ”Se sopii paremmin kuin hyvin”, hän sanoi ja naukui sitten vielä Pohjatassulle: ”Onnea vielä kerran nimityksestäsi. Sinusta tulee takuulla hieno soturi vielä jonakin päivänä.”
Pohjatassu nyökkäsi asiallisesti ja kiitti naarasta onnentoivotuksesta. Korppisiipi kurkotti vielä nuolaisemaan minua nopeasti otsalle, ennen kuin kiepahti ympäri ja tassutti matkoihinsa. Katselin hänen peräänsä hieman hajamielisenä.
Pohjatassu karaisi kurkkuaan vieressäni. Räpyttelin silmiäni hivenen nolostuneena ja katsahdin häneen. Kollin hännänpää nyki kärsimättömästi. Aivan. Rajakierros.
”Eiköhän mennä sitten.” Viitoin oppilaan mukaani ja suuntasi piikkihernetunneliin.
Metsässä oli rauhallista. Vaikka pakkanen ei ollut aivan yhtä kova kuin aikaisempina päivinä, pureva tuuli tunkeutui silti turkin läpi ja porautui luihin asti. Pohjatassukin pysähteli välillä nuolemaan polkuanturoitaan.
Ensimmäisenä suuntasimme nummelle. Valmiita polkuja ei ollut montaa, ja nekin, joita siellä oli, olivat täyttyneet melkein uudesta lumesta. Kuljin edellä ja yritin helpottaa perässäni kömpivän oppilaan matkaa tallomalla lunta tasaisemmaksi.
”Vasemmalla puolellasi näet Kuolonklaanin reviiriä. Tuossa noin kulkee polku, joka merkkaa rajaa.” Osoitin hännälläni suuntaan, johon halusin kollin kohdistavan katseensa. ”Kuten varmaan jo tiedätkin, rajan toiselle puolelle ei ole mitään asiaa.”
Vilkaisin lapani ylitse takanani tulevaan nuorukaiseen, jonka keltaiset silmät olivat kääntyneet kohti korkeita kuusipuita Kuolonklaanin alueella. Hän vaikutti jotenkin etäiseltä.
”Onko sinulla mitään kysyttävää Kuolonklaanista?” kysyin kääntyessäni ympäri palataksamme jo takaisin päin. Pohjatassu katsahti minuun ja räpytteli silmiään hivenen yllättyneenä äkillisestä eleestäni
//Pohja?
//287 sanaa
