Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Viikseni väpättivät muistellessani kollin mainitsemaa kohtaamista, kun tämä oli ollu tuore oppilas ja minä nuori soturi. Niihin aikoihin olin tullut vasta isäksi ja Korppisiipi oli ollut pentutarhalla Tyrskytassun kanssa. Siitä tuntui olevan ikuisuus mutta samaan aikaan muistin sen kuin eilisen. Keskustelun suunta kääntyikin pian minuun ja kumppaniini, kun Lieskakajo kysyi, haaveilimmeko vielä yhdestä.
Olimme Korppisiiven kanssa saaneet jo neljä pentuetta. Ensimmäisessä pentueessa olivat syntyneet Lainepentu ja Tyrskytassu, seuraavassa Mehiläislento, Ampiaispisto ja Kimalaistoive, kolmannessa Kuutamolaineessa ja viimeisimmässä Pimennyspentu, Kajastuspentu sekä Sarastustassu. Viimeisimmän pentueemme ajattelimme sai rinnassani aikaan surun vihlaisun; ainoastaan Sarastustassu oli selvinnyt sisaruksistaan oppilasikään asti, mutta menehtynyt sodassa mitä kamalimmalla tavalla. Nuorimman tyttäreni menetys oli ajanut minut synkkään paikkaan mielessäni.
Pudistin vähän päätäni ja yritin kätkeä pintaan puskevat tunteet naurahtamalla kevyesti. “Me taidamme alkaa olla liian vanhoja siihen hommaan Korppisiiven kanssa”, hymähdin Lieskakajolle. “Mutta pennunpennuissa riittää kyllä tekemistä, että emme me liian helpolla sentään pääse!”
Kimalaistoiveen kolme pienokaista olivat mitä suloisimpia. Joukossa oli kuitenkin yksi ongelmatapauskin: Pörriäispentu aiheutti jo nyt harmaita karvoja vanhemmilleen. Sen lisäksi pentu muistutti kipeän paljon Tyrskytassua. Pentu näytti aivan sedältään nuorena, eikä hänen tuittupäinen luonteensakaan ollut tästä kaukana. Kieltämättä minua huolestutti, millainen tulevaisuus Pörriäispennulla olisi edessään. En kuitenkaan halunnut murehtia sitä vielä – Kimalaistoive ja Irvikita osaisivat varmasti tehdä parempaa työtä kasvatuksessa kuin me Korppisiiven kanssa aikoinaan.
“Mutta olet kyllä oikeassa: pennut ovat kerrassaan suloisia vesseleitä.” Virnistin kollille ja nuolaisin sitten suupieliäni aterian päätteeksi. Myyrä oli vienyt suurimman näläntunteen menneessän, vaikka pötsini oli edelleen sitä mieltä, että sinne olisi mahtunut lisää täytettä.
“Haluaisitko käydä vielä iltakävelyllä ruoan päälle? Taitaa tulla tähtikirkas yö”, naukaisin silmätessäni puiden välistä vilahtelevaa tummaa taivasta. “Olisi mukava jutustella vielä lisää kanssasi.” Laskin katseeni Lieskakajoon ystävällinen hymy naamallani.
Olin tuntenut Lieskakajon jo useita vuodenaikoja. Olimme hyviä klaanitovereita, mutta olisi ollut mukava tuntea hänet paremminkin. Tulimmehan kuitenkin hyvin juttuun keskenämme.
//Lieksa?
KP-boosti käytössä
