Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Olin läkähtyä paksun turkkini sisällä palatessani partion mukana leiriin. Koko päivän ilma oli ollut tukalan lämmin ja painostava, ja taivaalle kertyneet tummat pilvet enteilivät epäilemättä ukkosenilmaa. Minun olisi tehnyt mieli hakeutua jonnekin aukion laidalle viilentymään, mutta sainkin yllättäen muuta puuhaa.
”Te kaksi, tulkaapa tänne”, Kyyhkysiipi – sangen teräväkielinen, nuori kuolonklaanilaisvartija – viittilöi hännällään minua ja vierestäni sattumalta ohi kulkevaa Tähtimötaivasta luokseen. Mustavalkoinen naaras ja minä vaihdoimme hämmentyneitä katseita, mutta menimme kuitenkin mukisematta kuolonklaanilaisen luo, sillä jokaisella eloklaanilaisella oli hyvin tiedossa, mitä kävisi, jos ryhtyi hankalaksi vartijoiden kanssa.
”Pesäni seinä kaipaa korjausta”, Kyyhkysiipi osoitti hännällään karhunvatukkapensasta, joka toimi klaaninvanhimpien pesänä. ”Te kaksi saatte luvan ryhtyä korjaushommiin.”
”Miksi me?” kysymys lipsahti ihan vahingossa. Jo kuita kestänyt elo kuolonklaanilaisten vallan alla ei ollut vieläkään onnistunut tukahduttamaan alitajuntaista tarvetta kyseenalaistaa vallanpitäjien selittämättömiä päähänpistoksia. Se voisi vielä jonain päivänä koitua kohtalokseni, jos en oppisi olemaan varovaisempi.
Kyyhkysiiven vihreät silmät painuivat viiruiksi. ”Koska minä sanon niin, onko selvä?” naaras kysyi äänessään vaarallinen sävy.
Mieleni olisi tehnyt vastata kieltävästi, mutta koska olisin todennäköisesti saattanut itseni lisäksi myös Tähtimötaivaan ongelmiin, nyökäytin vain päätäni. ”Kyllä on.”
”Hyvä, ryhtykäähän sitten hommiin”, kuolonklaanilainen patisteli, ja minä lähdin löntystämään edeltä klaaninvanhimpien pesälle päin. Kuulin Tähtimötaivaan tassuttavan perässäni.
Seisahduin karhunvatukkapensaan eteen ja silmäilin sitä nopeasti. Siinä oli muutama mitätöttämän kokoinen aukko seinässä, joita Kyyhkysiipi oli kaiketi tarkoittanut puhuessaan korjaamisesta. Nytkytin hännänpäätäni hieman turhautuneena. Naaras oli kaiketi vain halunnut komennella joitakuita ja laittanut ensimmäiset näkemänsä kissat hanttihommiin omaksi ilokseen.
”Ei tässä kauaa nokka tuhise”, naukaisin viereeni tulleelle Tähtimötaivaalle. ”Voisimme yrittää pujotella oksia tiiviimmin yhteen, niin aukot peittyvät lehdillä.”
//Tähtimö?
KP-boosti käytössä
