Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pesin itseäni leirin laidalla. Aamu oli vierähtänyt partiossa ja sen jälkeen harjoituksissa Sadetassun kanssa, mutta nyt minulla oli hieman luppoaikaa. Harmi kyllä kaikki ystäväni olivat paraikaa jossakin ja olin vailla seuraa.
Minun ei tarvinnut murehtia seuran puutetta pitkään – huomaamattani eteeni oli ilmestynyt pieni, vaaleanruskea karvapallo, joka tapitti minua uteliaasti vaaleanvihreillä silmillään. Pentu oli Kaislapentu, tyttäreni Kimalaistoiveen ottotytär. En ollut vielä ehtinyt kunnolla tutustua pennunpentuuni, sillä lähestyvä lehtikato oli pitänyt kaikki soturit kiireisinä ruoankeruussa.
”Oletko Hiilihammas? Mistä tuo arpi on tullut? Leikkisitkö kanssani sammalpallolla?” Kaislapentu kyseli ujo hymy naamallaan. Vastasin pennun hymyyn ja katsoin tätä lämpimästi. Naaraan näkeminen toi mieleeni ne ajat, kun omat pentuni olivat olleet vielä pikkuisia. Pennuissa oli yhä sitä viattomuutta ja tietämättömyyttä maailman julmuudesta, jota halusi suojella kaikin keinoin.
”Olen Hiilihammas”, vahvistin lempeällä äänellä ja kumarruin Kaislapennun tasolle. ”Ja nämä arvet minä sain, kun taistelin hurjia hyökkääjiä vastaan yhdessä Mesitähden kanssa. Myös hänellä on naamassaan arvet siitä taistelusta!” Päätin, ettei pennun tarvinnut tietää, että arpien takana olivat Karjuvirne ja Kieroarpi, jotka ennen Eloklaaniin liittymistä olivat toimineet yhdessä Metsähallan kanssa ja hyökänneet kimppuumme. Veljeksistä oli lopulta paljastanut oikein mukavia kissoja, jotka vain olivat yrittäneet selviytyä, eikä minulla ollut kaunoja heitä kohtaan.
”Onko sinulla sammalpallo jossakin tässä lähellä?” kysyin sitten pennulta ja virnistin leikkisästi. ”Eihän sammalpalloa voi leikkiä ilman itse sammalpalloa.”
//Kaisla? c:
