Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Yllätyin totaalisesti, kun Korppitassu tunnisti turkistaan kiinni roikkuneen lehden hierakaksi. Ei siinä sinänsä mitään outoa ollut, mutta viime aikoina naaras oli viettänyt poikkeuksellisen paljon aikaa parantajan pesällä Liljatuulen seurassa, ja pelkäsin hänen haluavan ryhtyä nyt mieluummin parantajaksi soturin sijaan. Samaan aikaan tunsin itseni osasyylliseksi, sillä minähän se alunperinkin olin saanut Korppitassun uneksimaan itsensä parantajana, mikä oli kyllä sinänsä ironista, koska naaras ei ollut koskaan viihtynyt parantajan pesällä.
Korppitassu sylkäisi lehden maahan ja katsoi minua vähän syyllistävän näköisenä. Ihan kuin olisin juuri loukannut häntä jotenkin erityisen syvästii. ”Ei yrttitietämyksestä mitään haittaakaan ole”, ystäväni napautti takaisin ja huiskaisi hännällään ilmaa turhautuneesti. Tiesin, ettei väittelymme tulisi loppupeleissä hyödyttämään meitä kumpaakaan, joten annoin asian olla ja vaihdoin puheenaihetta.
”Oletko huomannut, miten klaani on kasvanut viime aikoina? Nyt kun Vadelmapentukin liittyi klaaniin, saamme varmaankin muutaman kuun päästä tuoretta verta oppilaiden pesään”, sanoin. Korppitassu katsoi minua yhä hieman epäluuloisesti, mutta näytti sitten sysäävän kiukkuiset ajatukset pois mielestään. Hän istuutui uudelleen alas ja siloitteli pörhistynyttä turkkiaan.
”Niin kai.” Korppitassu oli suunnanut huomionsa nyt pentutarhalle päin. Seuratessani hänen katsettaan näin Mesitähden ja Aurinkokajon tulleen aukiolle pentujensa kanssa. Mukana näyttivät olevan myös Paatsamapentu ja Vadelmapentu, jotka kumpikin olivat löytöpentuja sekä entisiä erakkoja – aivan kuten minä ja Korppitassukin olimme olleet ennen Eloklaania.
”Minäkin haluaisin saada omia pentuja”, lipsautin vahingossa ääneen. Korppitassu vilkaisi minuun päin yllättyneen oloisena, mutta koska en jälkeenpäin esiin tulleelta nolostukseltani osannut irrottaa katsettani Mesitähdestä ja tämän perheestä, hänkin kääntyi katsomaan takaisin heidän suuntaansa.
”Kuule, Korppitassu”, aloitin jo hetken ajan kestäneen hiljaisuuden rikkoen. ”Minkä sinä haluaisit soturinimeksesi?”
//Korppi?
//249 sanaa
