Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pudistelin päätäni naureskellen muistojen tulviessa mieleen oppilasajoiltani. “Minä ja Korppisiipi olimme parhaita ystäviä oppilaina, mutta en usko, että kummallakaan meistä oli sitä syvällisempiä tunteita toisiamme kohtaan ennen kuin meistä tuli sotureita. Sitä ennen, kun olin vastikään saanut soturinimeni, oli eräs toinen kissa, josta minä pidin – tai ainakin luulin pitäväni.” Hieman haikea hymy nousi kasvoilleni. Kyseinen kissa oli jo poistunut keskuudestamme ja siirtynyt Tähtiklaanin metsästysmaille. “Muistat varmaan Hillasielun? Me olimme molemmat nuoria sotureita niihin aikoihin, ja muistan että klaanin keskuudessa levisi juoruja siitä, että meidän kahden välillä olisi ollut jotakin muutakin kuin ystävyyttä. Hillasielua huhut järkyttivät, ja minä tietenkin kielsin kaiken, mutta sisimmässäni jäi pohtimaan, olivatko tunteeni häntä kohtaan todellakin jotakin muutakin. En kuitenkaan koskaan ottanut niistä sen paremmin selkoa, eikä minua oikeastaan se kadutakaan, sillä muutenhan en olisi päätynyt Korppisiiven kanssa yhteen.”
Lieskakajon silmiin syttyi outo loiste, kuin hämmennys ja toivo olisivat kamppailleet niissä keskenään. Tai sitten minä vain kuvittelin omiani. Punertavaturkkinen kolli kertoi, että Nokkospilvi oli todellakin ollut hänen ensimmäinen ihastuksensa, mutta ei ainoa. Keskustelumme suunta kääntyi kuitenkin nopeasti taas Eloklaanin kasvaneeseen kokoon ja lehtikadon lähestymiseen. Soturia selvästi huoletti, riittäisikö ruokaa kaikille, ja minä yritin kuulostaa vakuuttavalta sanoessani, että Tähtiklaani pitäisi meistä kyllä huolen. Oli ollut aikoja, jolloin minusta ei todellakaan ollut tuntunut siltä, että esi-isät välittivät meistä maallisista jälkeläisistään pätkääkään. En kuitenkaan ollut halunnut menettää uskoani heihin aivan vielä.
Lieskakajo alkoi yllättäen pohtia ääneen, oliko Tähtiklaani tai kumpikaan Eloklaanin johtohahmoista pannut merkille hänen uurastustaan. Katsahdin punertavaturkkiseen kollin yllättyneenä, kun tajusin, mihin tämä oli pyrkimässä; Lieskakajo taisi haluta joskus päälliköksi.
Katseeni pehmeni ja naamalleni levisi lämmin hymy. “Kyllä minä uskon, että joku varmasti on huomannut sen”, nau’uin kollille ja laskin häntäni tämän lavalle kannustuvana eleenä. “Klaanimme ei selviäisi ilman sinun kaltaisiasi uutteria sotureita. Sellainen panostus ei koskaan jää huomaamatta. Kun Korppisiipi joskus aikanaan valitsee varapäällikköä, uskon hänen harkitsevan sinua vakaasti.”
Tunnelma oli muuttunut viimeisten puheenaiheiden myötä jotenkin huolestuneen kireäksi, kun kumpikin meistä ilmeisesti mietti klaanimme tulevaisuutta. Niinpä päätin kaartaa keskustelun takaisin sellaiseen aiheeseen, joka oli varmasti suuremmassa suosiossa keskenkasvuisten klaaninjäsenten keskuudessa.
“No mutta jos Nokkospilvi ollut ainoa ihastuksesi, niin kuka se toinen oli?” Vilkaisin toveriini leikkisä pilke silmissäni.
//Lieska?
KP-boosti käytössä
