Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Olimme juuri saapuneet Koivumetsään, kun Aurinkotassu ilmoitti olevansa nälkäinen. Selvä sitten – oli aika saalistaa. Aurinkotassu ei ollut vielä koskaan päässyt kokeilemaan saalistamista, enkä aikonut laittaa häntä siihen tilanteeseen vielä tällä kerralla. Tänään hän saisi seurata sivusta, kun minä saalistin.
”Hyvä on”, mumisin hiukan hajamielisesti, sillä yritin etsiä ilmasta tuoreita merkkejä lähistöllä mahdollisesti oleilevasta riistasta. Ei mennyt aikaakaan, kun nenääni tarttui herkullinen hiiren haju, joka suorastaan kutsui jahtiin.
”Minä kokeilen napata meille jotakin syötävää. Voit seurata sivusta, kunhan muistat pysyä aivan ääneti ja paikoillasi, jotta saalis ei säikähdä ja lähde pakoon”, ohjeistin oppilastani rauhallisesti ja viitoin tämän hännälläni istumaan vähän matkan päähän. Aurinkotassu ei pistänyt vastaan, vaan jäi odottamaan osoittamalleni paikalle.
Kun olin varmistunut siitä, ettei kolli yrittäisikään seurata minua, lähdin hiipimään hajun suuntaan matalaksi pudottautuneena. Korvat valppaasti pystyssä kuulostelin kaikkia mahdollisia ääniä, jotka voisivat paljastaa minulle hiiren olinpaikan.
Pysähdyin hetkeksi paikoilleni ja kuuntelin: jokin juoksi lumen alla. Tuijotin valkoista nietosta herkeämättä, yrittäen paikantaa, missä kohtaa jyrsijä vipelsi parhaillaan. Kun olin varma kohdasta, ponnistin takajaloillani ylöspäin ja sukelsin etukäpälät edellä lumeen. Tunsin pientä onnistumisen riemua, kun tunsin hiiren puristuvan tassujeni väliin. Päätin sen elämän nopealla puraisulla niskaan ja nostin otuksen näytille. Käännyin Aurinkotassun suuntaan tyytyväisenä. Toivottavasti kolli oli seurannut tarkkaan, miten olin napannut hiiren. Siitä saattaisi olla hänelle hyötyä tulevissa harjoituksissa.
”Tule vain syömään!” kutsuin oppilasta ja tuuppasin hiirtä kuonollani. ”Meillä on vielä jonkin verran matkaa jäljellä, ennen kuin olemme kiertäneet koko reviirin.”
//Aurinko?
//232 sanaa
