Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kokoontumista seuraavana aamuna nukuin pitkään. Oli jo keskipäivä, kun viimein sain aikaiseksi raahauduttua aukiolle pesemään turkkiani. Istahdin piikkihernemuurin varjoon ja hengitin multaiselta tuoksuvaa ilmaa. Sää oli miellyttävän leuto, ja minusta tuntui, että olimme joka päivä lähempänä viherlehteä.
Nuolin turkkiani ripein, tasaisin vedoin. Onneksi turkkini oli melko helppohoitoinen, joten sen ojentamisessa ei mennyt kauaa. Ylhäältä kuuluvat lintujen äänet saivat minut katsahtamaan taivaalle – muuttolinnut olivat vähitellen palaamassa takaisin.
Katsellessani sinistä taivasta vasten lentävää lintuparvea minulle tuli yhtäkkiä haikea olo. Siitä oli jo kokonainen vuodenajan kierto, kun Tyrskytassu tovereineen oli soluttautunut Kuolonklaanin joukkoihin ja kaapannut yhden Mesitähden pennuista hiirenkorvan harjoitusten yhteydessä. Vielä tähänkään päivään mennessä ei ollut selvinnyt, mikä motiivi nuorten kissojen tekojen takana oli, mutta Tyrskytassun isänä en voinut tuntea kuin suurta surua.
Sivusilmällä näin, miten Mesitähden valkoinen hahmo lähestyi minua. Laskin katseeni taivaalta kolliin, joka roikotti suussaan jänistä.
Hän laski jäniksen maahan ja puhui: ”Huomenta. Joko olet ehtinyt syödä? Mikäli et, tahdotko syödä kanssani?”
Kuten aina, päällikkö puhui kohteliaasti. Hänen naamallaan oli ystävällinen hymy, johon ei voinut olla vastaamatta samalla tavalla.
”Huomenta vain”, toivotin takaisin ja pudistin sitten päätäni: ”En ole vielä ehtinyt syödä. Tuo jänis kyllä näyttää houkuttelevalta, joten miksipäs ei!” Naurahdin vähän ja käännyin istumaan siten, että kasvoni olivat päällikköön päin.
”Sinä voit aloittaa”, kehotin Mesitähteä, joka naukui kiitoksensa ja aloitti aterian repäisemällä jäniksestä tukon lihaa ja karvaa sen mukana. Hänen esimerkkiään seuraten kävin aterialle.
Söimme kaikessa rauhassa niitä näitä jutellen. Aurinko paistoi taivaalta ja lämmitti mukavasti. Välillä kissoja tuli ja meni piikkihernetunnelin kautta, mutta se ei meitä häirinnyt.
”Aika kuluu niin nopeasti”, huokaisin ja vilkaisin juuri leiriin palanneiden Utusielun ja Kuutamotassun suuntaan. ”Vastahan sitä itse oltiin pentuja ihmettelemässä suurta maailmaa.”
//Mesi?
