Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Vain muutamassa päivässä elo klaanissa oli muuttunut painajaiseksi. Klaaniin oli yllättäen tullut muukalainen, joka oli ollut kipeästi avun tarpeessa. Parantajamme olivat parhaan osaamisensa mukaan yrittäneet auttaa kissaa, mutta lopulta tämä oli menehtynyt tuntemattoman taudin selättämänä. Ei ollut mennyt päivääkään, kun ensimmäinen eloklaanilainen oli joutunut parantajan pesälle tartunnan saatuaan, ja sen jälkeen vitsaus oli levinnyt kulovalkean lailla.
Emoni Nokilintu oli ollut ensimmäisten sairastuneiden joukossa, mutta hänen oireensa olivat huomattavasti lievemmät verrattuna muihin sairastuneisiin. Pohjaharha ja Mehiläislento olivat sairastuneet myös, ja heidän tilansa oli Liljatuulen mukaan erittäin vakava. Tänään olin saanut kuulla, että myös Kuutamotassu oli joutunut siirtymään sairasaukiolle, ja uutinen oli varjostanut mieltäni koko aamun.
Se selvästi näkyi kasvoistani, sillä kun astuin sisälle klaaninvanhimpien pesään mukanani jänis klaaninvanhimmille sekä Ampiaispistolle, poikani kysyi saman tien, oliko kaikki hyvin. Kerroin hänelle Kuutamotassun sairastumisesta, ja kolli tiedusteli huolestuneena, oliko se vakavaakin ja oliko muita sairastunut.
”Kuutamotassun lisäksi sinne on joutunut Väärävarjo, Malvapentu, Huurresiipi sekä Nokkospilvi.” Oli huolestuttavaa, miten myös pentuja ja vanhuksia sairastui. He olivat kaikista heikoimmassa asemassa, ja ilman parannuskeinoa se voisi vielä koitua heidän kohtalokseen. Myös viimeisillään tiineenä oleva Nokkospilvi oli joutunut raahautumaan sairasaukiolle, jotta ei sairastuttaisi Minttupilveä ja muita varapäällikön pentuja.
”He ovat olleet poissa jo neljä päivää”, sanoin huolestuneena. ”Leimusilmän mukaan neljäntenä päivänä heidän pitäisi olla jo yrttien luona. Toivon todella, että he kaikki ovat kunnossa ja löytävät lääkettä.” Ystäväni Hallavarjo oli lähtenyt kolmen nuoremman kissan kanssa etsimään parantavaa yrttiä, josta Tähtiklaani oli kertonut Leimusilmälle unessa. Heidän mukaansa oli lähtenyt myös kolme kissaa Kuolonklaanista.
Saadakseni ajatukseni muualle taudista, siirsin katseeni poikani lastoitettuun jalkaan. Hän oli murtanut sen pudottuaan puusta jokin aika sitten ja joutunut toipilaaksi parantajan pesälle. Kuitenkin, kun tuntematon tauti oli puhjennut klaanissa, hänet oli siirretty siltä suojaan klaaninvanhimpien pesälle.
”Miltä jalkasi tuntuu tänään?” kysyin ja yritin hymyillä, mutta se tuntui vaikealta, kun mieltä varjosti koko ajan taudin mukana tuoma huoli.
//Amppari?
