Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Korppitassu vaikutti olevan mielissään päästessään pitkästä aikaa ulkoilemaan. Ymmärsin häntä kyllä, sillä olihan oppilas joutunut viettämään parantajan pesällä jo melkein pari päivää. Itse olisin ehtinyt tulla hulluksi siinä ajassa, mutta ystävälläni olikin aina ollut paljon rautaisemmat hermot kuin minulla. Ihmettelin edelleen, miten Korppitassu oli onnistunut salaamaan mestariltaan – ja jopa minulta! – näinkin pitkään loukkaantumisensa. Harmillisinta oli kuitenkin se, etteivät Hallavarjo ja Liljatuuli tienneet todellista syytä naaraan vaivoille. Korppitassun itsepäisyys saattaisi koitua hänelle vielä kalliiksi, ellei hän tajuaisi avata suutansa ja kärsiä tekojensa seuraamukset kuin kunnon klaanikissa ainakin.
”Nukahditko sinä pystyyn?” Korppitassun ääni tunkeutui ajatuksiini. Räpyttelin silmiäni hieman hämilläni, ja tajusin meidän tulleen jo nummen reunalle. Laikukas oppilas oli pysähtynyt katsomaan taakseen, kun huomasi minun jääneen jälkeen. Ravasin hänet äkkiä kiinni.
”Maa kutsuu, Hiilihammas”, Korppitassu naukaisi hidastaessani hänen kohdallaan. Vaikka naaras pyörittelikin mukamas pitkästyneenä silmiään, huomasin hänen viiksiensä värisevän huvittuneesti. Vastasin tämän eleeseen virnuilemalla takaisin.
Käänsin katseeni eteenpäin, ja näin nummen avautuvan edessämme ja jatkuvan silmänkantamattomiin asti. Lumi oli sulanut pois jo miltei kokonaan, ja märän mullan ja ruohon tuoksu pisti terävänä nenääni. Tuuli puhalsi kasvojani vasten mukavan virkistävänä, ja ikuisuudelta tuntuneen hetken ajan tunsin pitkästä aikaa rentoutuvani kunnolla. Sitten se hetki lakkasi olemasta, kun Korppitassu pukkasi minua kylkeen tassullaan. Katsahdin häneen selvästi sen näköisenä kuin olisin juuri tippunut puusta, sillä naarasta alkoi taas huvittaa.
”Mitä nyt?” murahdin hieman tympääntyneenä.
”Katso”, Korppitassu sanoi ja vakavoitui. Hän osoitti hännällään kauempana nummella erottuuviin tummiin, liikkuviin hahmoihin. Tunsin jokaisen lihakseni kiristyvän jännityksestä turkkini alla. Nuuhkaisin ilmaa varovasti, ikään kuin se olisi voinut puraista minua, mutta en haistanut mitään uhkaavaa.
”Varmaankin vain rajapartio”, tokaisin huojentuneena. Olin ehtinyt jo pelätä törmäävämme Kuolonklaanin kissoihin, mikä olisi kylläkin ollut melko epätodennäköistä, mutta ei missään nimessä mahdotonta. Klaanien välit olivat olleet tähän asti hieman kireät mutta rauhanomaiset, eikä kumpikaan ollut halukas tappelemaan turhan takia.
”Palataan takaisin. Kohta alkaa hämärtää, enkä minä mielelläni liiku missään pimeässä”, sanoin jättämättä Korppitassulle varaa vastaväitteisiin, vaikka hänen ilmeestään huomasikin, että tällä olisi ollut pari valittua sanaa asiaan liittyen. Tiesin Liljatuulen kaipailevan potilastaan takaisin, enkä minä aikonut hankaloittaa hänen työtään entisestään ryhtymällä osalliseksi Korppitassun äänettömään kapinaan.
Matka leiriin sujui paljon joutuisammin kuin olin odottanut. Emme kuitenkaan saapuneet hetkeäkään liian aikaisin, sillä Liljatuuli tuli meitä vastaan jo heti parantajan pesään sisään päästessämme. Aistin naaraan kireyden, mutta en maininnut asiasta ääneen, koska tiesin että saisin kuulla kunniani, jos niin tekisin.
”Miten teillä sujui? Sattuuko mihinkään?” parantajakissa aloitti kuulustelun ja kiersi Korppitassun ympäri ainakin pariin kertaan, ilmeisesti yrittäen löytää edes jonkinlaista vammaa oppilaasta. Korppitassun korvat olivat painuneet luimuun, kun hän silmäili närkästyneen oloisena tummanharmaata naarasta, joka pörräsi hänen ympärillään.
”Liljatuuli, kävelyn aikana ei ilmennyt minkäänlaisia ongelmia, ja Korppitassu näyttää sitä paitsi olevan ihan kunnossa, joten huolehtimisesi on ihan turhaa”, sanoin väliin nopeasti. Liljatuuli pysähtyi ja kohotti meripihkasilmiensä katseen minuun. Tunsin oloni hieman epämukavaksi vanhemman kissan tuijotuksen alla, ja yritin vältellä hänen katsettaan.
”Kauanko hän joutuu olemaan vielä parantajan pesällä?” kysyin, kun hiljaisuus ehti käydä painostavaksi. Tällä kertaa kohtasin parantajan liekehtivät silmät, eivätkä ne näyttäneet enää läheskään yhtä uhkaavilta kuin äsken. Korppitassulla – ja tietenkin myös minulla, koska olin hänen paras ystävänsä – oli oikeus saada tietää, kuinka pitkään hän joutuisi vielä virumaan täällä.
//Korppi?
//512 sanaa
