Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Olin ollut syvälle omiin mietteisiini vaipuneena, kun yhtäkkiä olin kuullut jonkun sanovan nimeni. Säpsähtäen olin laskenut kauas korkeuksiin kohottamani katseen tuttuun valkoiseen kolliin, joka oli tullut luokseni huomaamattani. Vastasin Mesitähden tervehdykseen hieman nolona siitä, miten en ollut tajunnut tämän tuloa ennen kuin vasta tämän ollessa niin lähellä että kuulin hänet.
Kun Mesitähti kysyi, tahdoinko vaihtaa hänen kanssaan kuulumisia, minulla ei ollut mitään sitä vastaan. Ajatukseni olivat harhailleet huolestuttavan usein viime päivinä, ja toisinaan löysin itseni tuijottamasta tyhjyyteen pitkiäkin aikoja. Ystävän seura tekisi varmasti hyvää.
“Totta kai! Mentäisiinkö kävelylle? Sillä tavalla saisi veren kiertämään niin käpälissä kuin aivoissakin”, naurahdin vähän.
Mesitähden kasvoille piirtyi hymy. “Mennään vain.”
Niinpä me tassutimme aukion poikki piikkihernetunnelille ja livahdimme sen kautta metsään. Rakoilevan pilvipeitteen läpi metsään siivilöityi kirkastuvaa päivänvaloa.
“Miten sinulla menee?” kysäisin päälliköltä käveltyämme vähän kauemmaksi leirin sisäänkäynnistä. Mesitähdellä jos jollakulla oli syytä valittaa. Hän oli kokenut elämässään monia menetyksiä ja kärsinyt kipua, jota monien oli vaikea edes kuvitella. Minä kuitenkin tiesin ystäväni – hän ei ollut valittajatyyppiä.
//Mesi?
KP-boosti käytössä
