Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
“Niin, olet oikeassa”, vastasin Pohjaharhalle, vaikka en voinut täysin rehellisesti sanoa uskovani niin. Tietysti tapahtuneessa oli ollut mukana valitettava määrä epäonnea, mutta se ei poistanut sitä tosiasiaa, että ajatus oksalle kiipeämisestä oli ollut minun. Ja viimeistään siinä vaiheessa minun olisi pitänyt tajuta perääntyä, kun huomasin, miten heikko oksa oli. “Mutta sitä en ymmärrä, miksi Tähtiklaani haluaa aina koetella meitä näin. Joskus minusta tuntuu, että emme ole edes samalla puolella. Mitä järkeä on niin suureksi väitetyllä mahdilla, jos se kerran ei voi auttaa meitä estämästä kauheuksia tapahtumasta tai jopa on syy niille?”
Nämä olivat kysymyksiä, joita olin pyöritellyt päässäni aina sodasta asti. En ollut vielä täysin menettänyt uskoani esi-isiimme, mutta olisin valehdellut, jos olisin väittänyt, ettei sitä oltu koeteltu kuluneina kuina. Pääsyy, miksi yhä tarrauduin siihen, oli kaipaus, jonka edeltä menneet rakkaani olivat jättäneet jälkeensä. Tähtiklaanissa me kohtaisimme jälleen, ainakin jos siihen oli uskomista.
Toisinaan rukoilin Tähtiklaania lähettämään minulle merkin siitä, että asiat muuttuisivat vielä parempaan päin. Että tämä ainaiselta tuntuva pimeys ei oikeasti olisi ainaista.
//Pohja?
KP-boosti käytössä
