Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Työnnyin sotureiden pesän eteisenä toimivan pensaan läpi aurinkoiselle aukiolle, jossa oli harvinaisen hiljaista tähän aikaan päivästä. Räpyttelin silmiäni yhä hieman unisena, valvottu yö painoi luomiani alaspäin. Tunsin kuitenkin oloni yllättävän virkeäksi siihen nähden, että olin nukkunut vain hetken. Olisin kyllä voinut nukkua pidempäänkin, mutta jostain syystä uni ei ollut vain tullut.
”Hiilihammas”, kuului ääni takaani. Väistyin Eloklaanin varapäällikön tieltä, kun tuo puski perässäni ulos pensaasta. Nyökkäsin punertavaturkkiselle kissalle tervehdykseksi. Minttuliekki nyökkäsi takaisin.
”Satutko olemaan juuri nyt vapaana?” naaras kysyi heti sen jälkeen. Ajatukseni menivät solmuun, enkä hetkeen tiennyt, mitä vastaisin, vaikka sen olisi pitänyt olla täysin ilmiselvää.
”Öm, juu. Olen minä”, takeltelin. Nolostus kuumotti korviani.
”Hyvä kuulla”, varapäällikkö vastasi ja katsoi minua säihkyvillä tummansinisillä silmillään. ”Tarvitsisin jonkun johtamaan metsästyspartiota. Löytyisikö sinulta innostusta?”
Väsymys karisi pois minusta. Olin saanut juuri uuden tehtävän. ”Totta kai! Kenet otan mukaan?”
”Ota kenet vain saat mukaasi. Osa on ulkona kouluttamassa oppilaitaan, ja useimmat nukkuvat vielä univelkojaan poissa viimeyöltä. Leiristäkin löytyy varmasti joitain toimettomia”, Minttuliekki naukaisi. Nyökkäsin. Ei voinut olla kamalan vaikeaa löytää muutamaa kissaa mukaan metsästyspartioon.
”Voit luottaa minuun, Minttuliekki”, sanoin rintaani röyhistäen. Varapäällikkö väläytti minulle nopean hymyn, mutta hävisi sitten muille asioille.
Ensin kävin sotureiden pesän läpi. Lähes kaikki siellä olevat olivat olleet mukana viime yönä kokoontumisessa, joten en halunnut häiritä heitä. Leirin reunalta bongasin kuitenkin Halavaviiksen, joka minut huomatessaan käänsi katseensa nopeasti toisaalle. Lähdin siitä huolimatta tassuttelemaan kilpikonnalaikkuista soturia kohti.
”Hei Halavaviiksi, oletko nyt vapaana?” kysyin päästyäni tarpeeksi lähelle naarasta, että hän varmasti kuuli minut kunnolla. Halavaviiksi käänsi närkästyneenä päätään minun suuntaani ja nyökkäsi.
”Hienoa! Sitten oletkin varmaan vapaaehtoinen tulemaan metsästyspartioon!” tokaisin pirteästi, mutta innokkuuteni ei näyttänyt tarttuvan naaraaseen.
”Ketä muita tulee mukaan?” hän kysyi ja nousi seisomaan. Katselin häntä mietteliäänä. Hyvä kysymys. Aukio oli Halavaviikseä lukuun ottamatta tyhjä, enkä viitsinyt mennä herättämään ketään nukkuvista sotureista. Nokkostassukin varmasti nukkui, minkä ymmärsin hyvin, sillä oppilas oli vielä kovin nuori ja viimeöinen kokoontuminen oli verottanut osansa hänenkin unistaan. Siispä halusin, että hän saisi levätä kunnolla ennen seuraavan päivän harjoituksia.
”Onko teillä kissoista pulaa?”
Yllätyin kuullessani Mesitähden äänen. Valkea päällikkö käveli minun ja Halavaviiksen luokse. Hän nyökkäsi meille tervehdykseksi, johon me naaraan kanssa vastasimme samalla tavalla ja melkein samaan aikaankin. Vilkaisin häntä huvittuneena, mutta soturitar ei hymyillyt.
”Näin on”, vastasin sitten Mesitähdelle, joka odotti kärsivällisesti. ”Minttuliekki pyysi minua johtamaan metsästyspartiota, mutta on vähän vaikea johtaa partiota, jota ei ole.” Naurahdin, ja huomasin päällikköäkin huvittavan vähän.
”Satutko sinä tietämään ketään, joka voisi tulla vielä meidän kahden lisäksi partioon?” kysyin sitten ja viitoin hännälläni itseeni ja Halavaviikseen päin.
//Mesi?
//409 sanaa
