Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Se oli puhjennut ihan tyhjästä. Tuntui siltä kuin yhden silmänräpäyksen aikana melkein puolet klaanista olisi joutunut kosketukseen jonkin pahan voiman kanssa. Kovaääninen yskintä ja sairaiden silmien kiilto täytti tietoisuuteni.
Leimusilmällä oli käpälät täynnä töitä. Minä ja muut viheryskään sairastuneet olimme sairasaukiolla eristyksissä, kun taas valkoyskäpotilaita oli siirretty pentutarhaan tilan puutteessa.
Oloni oli heikko ja hankala. Vihreä lima oli asettunut asumaan hengitysteihini ja aika ajoin minun oli refleksinomaisesti röhittävä sitä ulos, jotta en olisi tukehtunut. Minulla oli myös kuumetta, vaikka juuri nyt minusta tuntui siltä että olisin halunnut raastaa turkin pois yltäni, koska kuumuus oli tukahduttaa minut. Kohta se taas vaihtuisi armottomaan paleluun, niin kuin se oli vaihdellut jo parin viimeisen päivän aikana sairastumisestani.
Valkoyskään sairastuneiden joukossa oli oma emoni, Nokilintu, sekä tyttäreni Kuutamolaine ja kumppanini Korppitähti. Tavallaan olin huojentunut, että he olivat pentutarhalla eivätkä täällä, sillä tiesin heidän olotilansa olevan omaani paljon parempi. Jos he olisivat olleet tässä kanssani viheryskään sairastuneina, olisin varmasti huolehtinut heidän puolestaan liikaa.
Hentoinen miukaisu kuului parin vuoteen päästä. Leimusilmä oli juuri kumartuneena hädin tuskin sammalten seasta näkyvän karvamytyn ylle. Klaanin nuorimmainen, Kehräpentu, oli saanut myös viheryskätartunnan ja joutunut parantajan pesälle eroon kasvattiemostaan Perhopurosta, minun pojantyttärestäni. Tavallaan olin siis tälle pennulle kuin isoisoisä, vaikka emme olleetkaan ehtineet vielä pahemmin tutustella. Toivoin todella, että me molemmat selviäisimme tästä, jotta se ehdittäisiin korjata.
//Joku viheryskään sairastuneista?
KP-boosti käytössä
