Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pohjapentu oli sanonut ääneen juuri sen, mistä olin pelännytkin olevan kyse. Yskänpuuska ravisteli armottomasti pientä pentua, jonka silmät olivat kostuneet kyynelistä. Näky riipaisi minua suoraan sydämestä.
”Ei Tähtiklaania sinua vie”, yritin puhua rauhoittelevasti, mutta en tiennyt, kuinka hyvin sisälläni kasvava pelko kuului äänestäni. ”Sinä selviät kyllä tästä. Liljatuuli ja Leimutassu parantavat sinut. Pysy vahvana, pikkuinen.” Sivuutin puistatuksen ja astahdin tarpeeksi lähelle, jotta ylsin silittämään pennun selkää hännälläni. Pohjapentu hautasi kuononsa sammaliin ja nyyhkytti hiljaa. Hän tuntui tulikuumalta. Hänellä oli varmaankin kuumetta.
Olin juuri aikeissa lähteä etsimään Liljatuulta, kun parantaja yhtäkkiä seisoi jo takanani. Hänen suussaan oli tukko yrttejä, jotka kaikki näyttivät enemmän tai vähemmän kuihtuneilta. Parantajan ilmeessä oli epämiellyttävää synkkyyttä, joka sai niskakarvani pörhistymään.
”Sinun ei pitäisi olla täällä”, naaras sanoi laskettuaan ensin kantamuksensa maahan ja tassuteltuaan vierelleni tutkimaan Pohjapennun vointia. En kuitenkaan ehtinyt vastata mitään, kun parantaja jo käänsi meripihkanväriset silmänsä minuun ja lausahti: ”Ellet sitten satu olemaan sairas.”
Nyökkäsin hieman pelokkaasti. Liljatuulen silmät siristyivät ja hänen suustaan valui ulos raskas huokaus. Naaras viittasi hännällään minua siirtymään vapaalle vuoteelle Pohjapennun ja Korppisiiven vuoteiden väliin. Tottelin mukisematta, ja taitoin jalkani kömpelösti alleni asettuessani makaamaan sammalille.
”Onko Korppisiivelläkin se?” kysyin oikeastaan jo tietäen vastauksen. Liljatuuli nyökkäsi vakavana.
”Ja niin on luultavasti myös sinulla, sikäli olet ollut tiiviisti tekemisissä hänen kanssaan”, hän murahti ja näytti yhtäkkiä kovin uupuneelta. ”Kävin juuri ilmoittamassa Mesitähdelle, että parantajan pesä muutetaan karanteenialueeksi. Mitä nopeammin onnistumme katkaisemaan tartuntaketjun, sitä paremmat mahdollisuudet klaanilla on toipua tästä.”
Korvani nytkähti siihen suuntaan, missä Pohjapennun vuode sijaitsi. Pentu yski taas. Liljatuuli katosi hetkeksi varastoon ja palasi pian mukanaan tukko kostutettua sammalta. Pohjapentu kohotti vähän päätään, mutta hänellä näytti olevan vaikeuksia kohdistaa katsettaan mihinkään.
Samaan aikaan pesään pyrki sisään kaksi uutta kissaa. Utusielu ja Lauhalaukka niiskuttivat molemmat nenäänsä, vaikka he näyttivät silmin nähden pirteämmiltä verrattuna Korppisiipeen ja Pohjapentu-parkaan.
”Anna kun minä hoidan Pohjapentua”, sanoin ja olin sillä samalla hetkellä jo tullut seisomaan Pohjapennun vuoteen viereen. ”Huolehdi sinä vain Utusielusta ja Lauhalaukasta, niin minä katson, että hän juo jotakin.”
Liljatuuli ei epäröinyt antaessaan sammaltukon minulle ja lähtiessään vastaanottamaan uusia tulijoita. Käännyin pienen valkoisen kollipennun puoleen ja tarjosin sammalta tälle.
”Juo tästä vähäsen”, patistelin. ”Se tekee olosi paremmaksi.”
//Pohja?
//353 sanaa + KP-boosti
//En oo ihan varma, et onks toi KP-boosti vielä tänään voimassa, mutta yritetään XD
