Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Huomasin äkkiä, ettei Perhopuro ehkä kuitenkaan ollut parhaimmassa mielentilassa saalistamista varten. Olin kyllä saanut oravan napatuksi, kiitos nuoren soturin, mutta vaikutti siltä, että kyse oli ollut enemmänkin vahingosta kuin tarkoituksellisesta strategiasta.
“Olemme olleet ulkona jo riittämiin. Eiköhän viedä tämä orava leiriin. Olen varma, että Nokilintu ja Viherkatse osaavat arvostaa sitä”, kehräsin hilpeästi. Perhopuro kohdisti hieman utuisen katseensa minuun ja yritti hymyillä vähän.
Lähdimme takaisin leirin suuntaan rinta rinnan tassuttaen. Emme juuri jutelleet paluumatkalla, mutta minusta tuntui, että se ei haitannut kumpaakaan meistä. Joskus oli ihan hyvä olla vain hiljaa. Sitä paitsi puhuminen orava suussa ei ollut mitään helpointa puuhaa.
Annoin Perhopuron livahtaa edeltä leiriin vievään piikkihernetunneliin. Seurasin heti hänen perässään ja pudotin toisella puolella oravan hetkeksi jalkoihini odottamaan, jotta pystyin puhumaan paremmin. “Oli oikein mukava käydä kävelyllä kanssasi taas pitkästä aikaa. Tiedä se, että voit milloin vain tulla juttelemaan minulle tai Korppisiivelle”, nau’uin lempeästi pojantyttärelleni. “Minä käyn viemässä tämän oravan klaaninvanhimmille, mene sinä vain lepäämään jo edeltä.”
Hyvästelin naaraan pikaisesti, kumarruin nappaamaan saaliin takaisin hampaisiini ja tassuttelin sen jälkeen klaaninvanhimpien pesälle tarjoilemaan päivän aterian vanhuksille.
KP-boosti käytössä
