Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Avasin silmäni hämärässä pesässä. Korppisiipi nukkui vieressäni keräksi käpertyneenä, ja hänen kylkensä kohoilivat tasaisesti hengityksen tahtiin. Räpyttelin silmiäni muutaman kerran karistaakseni unisuuden niistä ja kohottauduin sen jälkeen varovasti istumaan, yrittäen olla herättämättä yhä nukkuvaa kumppaniani.
Pesin pikapikaa turkkini ja hiivin sitten ulos pesästä. Ulkona oli vielä melko pimeää, sillä aurinko ei ollut ehtinyt nousta. Aurinkotassu tuskin koskaan oli joutunut heräämään näin aikaisin, ja minusta tuntui vähän pahalta hänen puolestaan, että jouduin repimään hänet ylös jo tähän aikaan. Kuitenkin, jos tarkoituksenamme oli kiertää koko reviiri yhden päivän aikana, meidän oli tehtävä tiettyjä uhrauksia.
Tassuttelin hiljaa oppilaiden pesälle ja työnsin pääni sisälle pesään. Aurinkotassu peti sijaitsi melko lähellä pesän suuaukkoa, sillä hän oli vasta aloittanut oppilaana. Mitä pidempään hän olisi oppilaana, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä olisi jonakin päivänä siirtyä lähemmäksi pesän keskustaa, jossa oli lämpimämpää kuin lähellä pesän seiniä.
”Aurinkotassu”, kutsuin oppilasta kuiskaten. Raidallinen oppilas väräytti korvaansa, mutta ei reagoinut nimeensä sen isommin. En voinut syyttää häntä – vasta eilenhän hän oli vielä nukkunut klaaninvanhimpien kainalossa Aurinkopentuna. Nyt hän oli kuitenkin Aurinkotassu, ja Aurinkotassuna hänen olisi herättävä aikaisin ja toteltava mestariaan.
”Aurinkotassu!” kutsuin uudelleen, tällä kertaa vähän jämäkämmin. Aurinkotassu nosti päätään ja katsahti suuntaani unisena. Katsoin häntä hitusen huvittuneena ja viitoin hännälläni kollia tulemaan luokseni. Ilmeisen hän oli niin innoissaan tulevasta kierroksesta, että ylösnouseminen ei loppujen lopuksi ollutkaan kauhean vaikeaa.
Peruutin jo edeltä ulos pesästä ja jäin odottamaan häntä aukiolle. Olin ottanut jo eilen heti nimitysten jälkeen Aurinkotassun kanssa vähän jämerämmän asenteen käyttöön. Tähän asti olimme olleet vain ystävyksiä, mutta nyt asettelu oli muuttunut siten, että minä olin hänen mestarinsa ja hän oli minun oppilaani. Halusin hänen ymmärtävän, että harjoitusten aikana keskityttiin harjoituksiin ja niiden ulkopuolella oli aikaa lapsellisuuksillekin.
Hetken kuluttua Aurinkotassu asteli ulos pesästä ja loikki suoraan luokseni. ”Minne me menemme nyt?” hän kysyi malttamattomana.
”Käymme tutustumassa reviiriin”, vastasin samalla, kun lähdin kävelemään piikkihernetunnelin suuntaan. Aurinkotassu kipitti kannoillani. ”Matkan aikana voin näyttää sinulle joitakin saalistusliikkeitä, sillä meidän täytyy joka tapauksessa jossain välissä pysähtyä syömään jotain.”
//Aurinko?
//323 sanaa
