Hiilihammas
Kirjoittaja: Hiilihammas
Oli kulunut muutama päivä siitä, kun olin ollut Pohjaharhan kanssa partiossa. Makoilin lähellä soturien pesää vaihtamassa kieliä Korppisiiven kanssa, kun Mesitähti yllättäen tupsahti ulos pesästään sisarensa Liljatuuli ja tämän oppilas Leimusilmä kannoillaan. Katsahdimme Korppisiiven kanssa toisiimme hieman kummastuneina – oli ilmiselvää, että päällikkö aikoi ilmoittaa jostakin.
Kuten arvelinkin, Mesitähti kipusi Litteäkiven päälle ja kutsui kaikki paikalle. Aukiolla olevat kissat keskeyttivät tekemisensä ja kerääntyivät kokouspaikalle odottamaan päällikön ilmoitusta. Mekin siirryimme Korppisiiven kanssa vähän lähemmäksi kuuntelemaan.
”Eloklaanin kissat”, Mesitähti aloitti ja katseli ympärilleen kokoontuneita kissoja. Panin merkille, että hän vaikutti huojentuneelta – tuskin siis mitään kamalaa oli tapahtunut vaan päinvastoin. ”Sain juuri Liljatuulelta ja Leimusilmältä ilouutisen: viheryskäepidemia on nyt virallisesti voitettu ja kaikki rajoitukset voidaan purkaa.”
Kissojen joukosta kuului helpottunutta huokailua. Sairaus oli vienyt muutaman klaanitoverimme hengen ja kylvänyt pelkoa kissojen sydämiin, mutta nyt se oli viimein selätetty, kuten aiempanakin vuonna.
Yhtäkkiä tajusin, että rajoitusten purkaminen merkitsi sitä, että saatoin taas käydä tervehtimässä Aurinkopentua ja vanhempiani, jotka epidemian vuoksi oli eristetty muusta klaanista lähes tulkoon kuu sitten.
Kun kokous oli ohi, sanoin Korppisiivelle käyväni katsomassa Aurinkopentua. Mustavalkoinen soturi nyökkäsi ymmärryksen merkiksi ja käski minun sanoa pennulle terveisiä.
Riensin suorinta reittiä klaaninvanhimpien pesälle, johon Aurinkopentu oli siirretty epidemian ajaksi. Kurkistin sisälle pesään ja huomasin heti Aurinkopennun pienen hahmon nukkumassa vasten Kirsikkakuonon laikukasta selkää. Nokilintu ja Hiilloskatse olivat sikeässä unessa. Katsoessani heitä kasvoilleni suli lämmin hymy – minulla oli ollut kova ikävä heitä kaikkia.
Hiippailin Aurinkopennun viereen ja puhalsin varovasti lämmintä ilmaa hänen naamalleen. Pennun viikset värähtivät ja tämä räpäytti silmänsä auki. Ensin hän näytti siltä, ettei voinut uskoa näkemäänsä, mutta sitten hänen katseensa kirkastui.
”Hiilihammas!” pentu henkäisi hämmästyneenä.
”Hei”, kehräsin hitusen huvittuneena. ”Taisitte nukkua Mesitähden ilmoituksen ohi. Rajoitukset puretaan, sillä kukaan ei ole enää sairas.”
//Aurinko?
//279 sanaa
