Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Hallavarjon kanssa puhuminen helpotti oloani heti. Vanhan kollin tuttavallinen tapa puhua ja rento asenne olivat rauhoittavia tekijöitä minulle. Kävin istumaan hänen viereensä ja kohotin katseeni korkeuksiin, aina tuikkiviin tähtiin tummalla taivaalla.
”Paremminkin voisi mennä”, myönsin hieman surumielisesti, irrottamatta katsettani tähdistä. Katsoikohan Tähtiklaani poikani perään tuolta korkeuksista? Toivottavasti hän oli elossa ja voi hyvin.
Hallavarjon vihreisiin silmiin ilmestyi huolen kuvajainen. ”Mikäs sinua painaa?”
Huokasin ja laskin katseeni alas valkoiseen soturiin. Tutkailin häntä katseellani, puntaroin sanojani. Olimme olleet paljon tekemisissä oppilasaikanani, sillä hän oli ollut Korppisiiven mestari, mutta olisiko meitä voinut nimittää samalla tavalla ystäviksi kuten minua ja hänen sisartaan, Utusielua?
”Muistat kai poikani, Tyrskytassun?” nau’uin hiukan epävarmasti. Hallavarjo nyökytteli hitaasti päätään.
”Muistanhan minä. Surullinen tapaus, totta tosiaan”, hän myönsi, äänessään ripaus myötätuntoa.
”Niin on. Välillä huomaan jääneeni muistelemaan niitä aikoja, kun kaikki oli vielä hyvin, eikä hän ollut surmannut ketään”, kerroin hiljaisella äänellä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun puhuin asiasta jonkun muun kuin Korppisiiven kanssa. Asia oli tuntunut liian henkilökohtaiselta jaettavaksi perheen ulkopuolisille, mutta toisaalta Tyrskytassun teko oli vaikuttanut koko klaaniin ja menetys oli tuntunut heissä myös.
”Mietin välillä, mitä tein väärin, että hänestä tuli sellainen.” Piirsin kynnelläni lumeen ympyrää. ”Ja pelkään kamalasti, että hänelle on sattunut jotakin tuolla ulkona, jossa hän on kaukana erillään perheestään, värjötellen kylmässä.”
//Halla?
//207 sanaa
