Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pohjaharhan sanoissa oli kyllä järkeä. Se oli selvää, että siellä missä oli hyvää, oli oltava pahaakin. Aivan niin kuin jossain oli valoa, oli myös varjoja. Tasapaino oli tärkeää kaikessa suhteessa. Mutta siitä huolimatta tuntui epäreilulta, että Tähtiklaani pystyi kaatamaan niin paljon pahaa joidenkin yksittäisten kissojen kestettäväksi.
Ajattelin Haavemuistoa. Kolli oli joutunut minun tapaani kärsimään paljon, ja tämä oli viimein alkanut murtuilla kaikesta siitä painosta, jota tämä kantoi lavoillaan. Minäkään en ollut täysin ehjä, mutta sentään en joutunut viettämään päiviäni parantajan pesällä harhakuvia nähden.
“Niin”, huokaisin lopulta, katsellen mietteliäänä tassujani, “voisivat kai asiat olla vielä huonommin. Tuntuu vain niin piinaavalta, että me emme voi tehdä mitään helpottaaksemme asioita. Kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään. Onko se reilua, että joku toinen voi päättää meidän kohtalostamme ja testata, kuinka paljon me kestämme?” Nostin tuskaisen katseeni Pohjaharhaan. Kolli oli ikäisekseen hyvin viisas, ja minä arvostin todella sitä, miten tämä yritti piristää minua ja saada näkemään asiat toiselta kantilta.
//Pohja?
KP-boosti käytössä
