Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”Hyvin! He kasvavat kovaa vauhtia”, vastasin Pohjatassulle äänessäni sitä kuuluisaa isällistä ylpeyttä. ”Ehkä vähän turhankin kovaa. Ovathan he vielä pieniä karvapalleroita, mutta ei mene enää montakaan kuuta, kun he siirtyvät jo harjoittelemaan sotureiksi.”
Pohjatassu nyökkäili ymmärtäväisen oloisena. Hän oli fiksu kissa ikäisekseen. Mielestäni hän olisi pian valmis saamaan soturinimensä. Mutta ei vielä.
”En toisaalta olisi voinut toivoa pennuilleni parempaa ajankohtaa viettää lapsuuttaan”, tokaisin, viitaten sillä parasta aikaa luontoa hellivään viherlehteen. Pentuni saisivat nähdä klaanin parhaimmillaan ja maistaa monia eri saaliseläimiä, joita jokainen kolo ja rakonen metsässä oli pullollaan näinä lämpiminä päivinä.
Joki solisi iloisesti toisella puolellamme. Kävelimme kiirettä pitämättä uimapaikan suuntaan. Pohjatassun valkoinen turkki suojasi häntä varmasti hyvin lämmöltä, mutta minulla meinasi olla tukalat oltavat tummassa karvapeitteessäni. En ollut mikään kummoinen uimari, mutta nopea pulahtaminen viileään veteen piristi aina kummasti.
Saavuimme kohtaan, jossa joen virtaus oli sopiva uimiselle. Kahlasin edeltä veteen, tuntien tukalan olon liukenevan osaksi hidasta virtausta, joka ei koskaan pysähtynyt. Pohjatassu seurasi perässä. Itse en mennyt kovin kauaksi rannasta; halusin olla varma siitä, että jalkani varmasti ylsivät pohjaan.
”Oletko saanut uusia ystäviä?” kysyin oppilaaltani, vaikka oikeastaan tiesin jo vastauksen. En ollut nähnyt kollin viettävän aikaansa muiden kuin isänsä kanssa minun lisäkseni, ja se vähän huolestutti minua. Hän oli vielä nuori ja tarvitsi ympärilleen tukiverkoston, ihan kuten kuka tahansa kissa tarvitsi.
//Pohja?
//212 sanaa
