Hiilihammas

516 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: EmppuOmppu

Pohjaharhan vierailun jälkeen nukuin pitkään ja heräsin vasta illalla, kun Korppisiipi tuli katsomaan minua. Kumppanini oli tuonut mukanaan pulskan hiiren, jonka söimme yhdessä samalla, kun hän kertoi minulle päivästään.
”Mesitähden päätös huolestuttaa minua”, Korppisiipi naukui yhtäkkiä ja pysähtyi katsomaan minua vakavahko ilme kasvoillaan. Räpyttelin silmiäni hieman hämmentyneenä – mitä päätöstä hän mahtoi tarkoittaa? Korppisiiven silmät laajenivat ja hän näytti tajuavan, että en ollut perillä siitä, mistä puhuttiin.
”Etkö sinä ole kuullut?”
Kurtistin kulmiani entistä hämilläni. ”Kuullut mitä?”
”Mesitähti antoi niiden kahden Metsähallan kanssa toimineen kissan jäädä klaaniin niin pitkäksi aikaa kuin haluavat”, Korppisiipi selitti, ja huomasin hänestä, ettei hän todellakaan ollut tyytyväinen asiaan. ”Ne melkein tappoivat sinut ja päällikön! Ei sellaisten pitäisi antaa kulkea vapaasti leirissä.”
Kuonoani vihlaisi, kun muistelin, miten toinen kissoista oli pudottautunut niskaani puusta ja sen jälkeen onnistunut iskemään hampaansa kuonooni. Mesitähden hyväntahtoisuudella ei näyttänyt olevan rajaa, ja se vähän huolestutti minua. Mitä jos ne erakot yrittäisivät käydä hänen kimppuunsa uudestaan, kun tilanne olisi rauhoittunut?
”Minun täytyy puhua Mesitähden kanssa”, tokaisin kumppanilleni ja nousin ylös. Jalkani tuntuivat raskailta, sillä en ollut kävellyt kokonaiseen päivään. Korppisiipi tarjoutui minulle tueksi. Vilkaisin häneen kiitollisena, ja kävelin hiukan kankein askelin pesän suulle kumppaniini nojaten.
Aukiolla oli hiljaista. Kissoja paistatteli ilta-auringossa vaihtamassa kieliä, mutta huomasin, että kaikki vilkuilivat välillä varautuneesti piikkihernemuurin vieressä oleilevaa kissakaksikkoa. Tunnistin heidät välittömästi meidän kimppuumme hyökänneiksi erakoiksi ja niskakarvani nousivat pystyyn. Korppisiipi mulkoili heitä viereltäni tyytymättömänä.
”Pääsen Litteäkiven luo itse”, käännyin naukumaan kumppanilleni ja kosketin tämän otsaa nopeasti nenälläni. ”Nähdään myöhemmin. Pääsen nukkumaan soturien pesään ensi yöksi.”
Korppisiipi päästi hiljaisen hyrinän. ”Nähdään sitten. Pidäkin huoli, että kuulustelet Mesitähteä huolella”, naaras maukui vitsikkäästi, mutta aavistelin hänen pohjimmiltaan tarkoittavan sitä tosissaan.
Hyvästeltyäni Korppisiiven suuntasin päällikön pesälle, joka sijaitsi Litteäkiven alla. Matkalla sinne otin vahingossa katsekontaktin leirin reunalla istuvan kahden erakon kanssa. Toinen heistä – kaksikosta pienempi – vaikutti tunnistavan minut, ja tämän naamalle levisi omahyväinen virne. Tämän vieressä istui kookkaampi, arpinen kolli, joka oli käynyt kimppuuni ensin, ja tuo katsoi minua hyvin tuimasti. Pörhistin karvojani tuntien oloni epämukavaksi, yrittäen kuitenkin olla välittämättä heistä.
Työnnyin sisälle hämärään pesään huhuillen Mesitähteä. Päällikkö nousi istumaan minut huomatessaan, ja ilahtunut hymy piirtyi hänen kasvoilleen.
”Hiilihammas, hyvä nähdä sinut taas jalkeilla”, päällikkö maukui tervehdysten jälkeen ja viittoi minut istumaan. ”Saitko levättyä?”
Nyökäytin päätäni kevyesti. ”Sain. Oloni on kuin uudestisyntyneellä”, vitsailin ja irvistin heti perään, kun niskassani olevia haavoja alkoi särkeä. Pakotin naamani takaisin peruslukemille. Mesitähti katseli minua huolestuneen näköisenä.
”Ei tässä mitään”, vakuutin kollille ja virnistin. ”Sinä otit vielä pahemmin osumaa.” Katseeni hakeutui kollin kaulassa ja kasvoissa oleviin haavoihin, joita oli selvästi hoidettu parantajien yrteillä. Ne näyttivät kuitenkin sen verran pahoilta, että niistä jäisi varmasti jonkinlaiset jäljet.
”Saan kiittää Tähtiklaania siitä, ettei käynyt pahemmin”, Mesitähti lausahti ja hymyili heikosti.
Hännänpääni nyki hieman hermostuneesti – ei ollut minun tehtäväni kyseenalaistaa päällikön valintoja, mutta tiesin, etten saisi nukutuksi ensi yönä, ellen ilmaisisi huoltani kahdesta erakosta leirissämme.
”Korppisiipi kertoi minulle, että annoit hyökkääjien jäädä leiriimme”, aloitin hitaasti, käyden mielessäni läpi eri tapoja esittää asia niin kohteliaasti kuin mahdollista. ”Oletko aivan varma tästä? He kuitenkin yrittivät tappaa sinut. Onko sinulla mitään takeita siitä, etteivät he yritä samaa uudestaan sopivan tilanteen tullen?”

//Mesi?

Author: Elandra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *