Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”Minusta hän voi osallistua uintiharjoituksiin yhtä laillla kuin muut”, vastasin epäröimättä Mesitähden kysymykseen siitä, pystyisikö kolmijalkainen tyttäreni vammansa vuoksi osallistumaan kyseiseen harjoitukseen muiden ikätoveriensa kanssa. ”On kuitenkin otettava huomioon, että Kimalaistassun tasapaino ei ole niin hyvä kuin muilla puuttuvan raajan vuoksi, mutta jos järjestelyt tehdään oikein, en näe mitään estettä, etteikö hänkin voisi osallistua.”
Mesitähti nyökkäsi ja väläytti minulle hymyn. ”Kiitos mielipiteestäsi. Uskon pystyvämme luomaan harjoituksiin sellaiset olosuhteet, että Kimalaistassukin voi osallistua”, hän naukui.
”Se on hyvä kuulla”, hymähdin ja jatkoin kävelemistä.
Jatkoimme matkaa hetken verran hiljaisuudessa, mutta sitten Mesitähti avasi jälleen suunsa, ja hänen äänessään oli huomattavaa epävarmuutta:
”Eräs asia on kaihertanut mieltäni jo pidemmän aikaa.”
Katsahdin hänen suuntaansa kysyvästi. ”Mikä asia?”
Mesitähden ilme synkkeni, ja näin hänen silmissään huolen varjon. ”Kuten tiedät, kävin Kuuluolalla tapaamassa esi-isiä muutama kuu takaperin, ja silloin sain tietää, että Lauhalaukka ja Mahlahalla olivat kuolleet. Siinä ei ollut kuitenkaan vielä kaikki: Lauhalaukka antoi minulle varoituksen.”
Räpyttelin silmiäni hiukan hämmentyneenä. ”Varoituksen? Millaisen varoituksen?”
Mesitähti pudisti päätään. ”Hän kehotti pysymään valppaana ja sanoi, että tulee päivä, jolloin metsä ei ole enää turvallinen.”
Jostain syystä minulle tuli kylmä, vaikka ulkona oli lämmin. Tuntui omituiselta, että mystisen kuolemansa jälkeen Lauhalaukka palasi Tähtiklaanin kautta varoittamaan Mesitähteä metsää uhkaavasta vaarasta. Mieleeni ei tullut ainuttakaan ideaa, mitä se olisi voinut merkitä.
”Tuskin Lauhalaukka pelottelisi meitä turhan takia”, murahdin mietteliäänä. Mesitähti nyökytteli päätään.
”Niin. Olen puhunut Liljatuulen ja Leimusilmän kanssa tästä, mutta kumpikaan heistä ei ole saanut Tähtiklaanilta minkäänlaista viestiä asiaan liittyen.”
Nyökkäsin hitaasti. Lauhalaukka oli ollut yksi ensimmäisistä Eloklaanin jäsenistä. Hän ja Mahlahalla olivat olleet aluksi riidoissa Mahlahallan siirryttyä Kuolonklaanista tänne, mutta sittemmin he olivat sopineet välinsä ja olleet siitä lähtien erottamattomat. Molemmat olivat kuitenkin kadonneet salaperäisesti samaan aikaan, eikä heidän ruumiitaan ollut koskaan löydetty. Oli hyvin mahdollista, että kaksikko oli päätynyt heikoille jäille ja hukkunut, mutta ottaen huomioon heidän kokemuksensa, se tuntui hieman oudolta. Kyllä Lauhalaukka ainakin olisi osannut erottaa kestävän jään heikosta.
”Minusta meidän kannattaa kuunnella hänen neuvoaan ja pysytellä valppaana. Emme vielä tiedä, minkä takia, mutta uskon hänellä olleen hyvä syy antaa sinulle tuo varoitus”, sanoin vähän ääntäni madaltaen siltä varalta, jos joku olisi sattunut liikuskelemaan lähistöllä.
//Mesi?
