Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kuullessani Mesitähden äänen käännyin katsomaan tätä yllättyneenä. Päällikkö oli myös joutunut parantajan pesälle jokin aika sitten saatuaan tartunnan, mutta nyt hän näytti jo olevan paremmassa kunnossa. Ilmeisesti Liljatuuli oli päästänyt hänet lähtemään todettuaan tämän olevan terve.
”Mesitähti”, Minttuliekki tervehti ja tutkaili päällikköä tuikkivin silmin. Huomasi, että häntä ilahdutti Mesitähden parantajan pesältä poispääseminen. Ketäpä ei? Eloklaani oli riippuvainen sen johtajasta – ilman Mesitähteähän koko klaania ei edes olisi. ”Nämä tässä ovat Hiillos ja Nokitar”, varapäällikkö jatkoi valkoisen päällikön saapuessa luoksemme.
”Voi kun on hauska tavata!” Nokitar huudahti ja ryntäsi Mesitähteä vastaan. Hän kurkotti koskettamaan kollin nenää omallaan niin äkillisesti, että se sai jopa Mesitähden joutumaan hetkeksi hämilleen, eikä tuo osannut heti reagoida eleeseen.
Naaras otti pari askelta taaksepäin ja katseli häkeltynyttä päällikköä silmät iloisesti säihkyen. ”Minä olen Nokitar, ja tuo komea urho tuossa takanani on Hiillos!” hän räpätti menemään. Mietin, olimmeko muka oikeasti sukua.
Kuin melkein ajatukseni lukien naaras kääntyi seuraavaksi minun puoleeni ja lisäsi leveästi hymyillen: ”Ja tämä kullannuppu tässä on meidän poikamme, pikku Hiili! Tulimme tänne, jotta hän voisi pitää meistä huolta, eikö niin?” Nokitar vilkaisi Hiillokseen selkänsä yli, mutta juro kolli sen kuin vain tuijotti uhkaavasti vuoroin minua, Mesitähteä sekä Minttuliekkiä.
Mesitähti katsahti minuun kysyvä ilme kasvoillaan. Kohautin lapojani avuttomana. ”Minulla ei ole asiaan osaa eikä arpaa. He vain ilmaantuivat yllättäen partion mukana”, sanoin ja liikuttelin korviani hiukan hermostuneena. Katkennutta hammastani alkoi särkeä. Tällaiset yllätykset eivät olleet minun juttuni, eivät sitten millään.
//Mesi? Minttu?
//233 sanaa
