Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”Mennään vain”, vastasin itsekin leikistä innostuneena ja rupesin katselemaan ympärilleni. Aurinkopentu kulki melkein kuono lumisessa maassa kiinni etsiessään sopivaa kiveä kivileiriinsä.
Päätin itsekin lähteä liikkeelle, jotta kivi löytyisi nopeammin. Ehdin tassuttaa eteenpäin muutaman askeleen verran, kun yhtäkkiä tunsin törmääväni johonkin pehmeään. Peruutin häkeltyneenä taaksepäin, ja näin Nokilinnun iloiset kasvot edessäni. Aavistuksen hänen takanaan seisoi aina yhtä yrmeä Hiilloskatse.
”Hei”, tervehdin vanhempiani hymyillen hieman vaivaantuneesti. Nokilintu vastasi tervehdykseen kurkottamalla sukimaan korviani. Se tuntui hiukan oudolta, sillä vaikka kaksikko oli ollut klaanissa jo hyvän tovin, he eivät siitä huolimatta tuntuneet kovin läheisiltä. Tunne taisi tosin olla yksipuolinen – ainakin, mitä tuli emooni.
”Mitä sinä oikein puuhaat, kultaseni?” tummanruskea naaras kysyi uteliaana ja vilkaisi takanani olevia pikkukiviä.
”Leikin Aurinkopennun kanssa”, vastasin ja osoitin hännälläni raidallista pentua, joka yhä keskittyneesti tutkaili maata.
”Mitä hän tekee?” yllätyksekseni kysymyksen esittäjä oli isäni, joka harvoin avasi sanaista arkkuaan seurassani. Jykevä kolli seurasi pennun puuhastelua kivettynyt ilme naamallaan.
”Etsii sopivaa kiveä Litteäkiveksi leiriinsä”, nau’uin lapojani kohauttaen. ”Ette ole sattuneet näkemään yhtään sellaista?”
Nokilinnun silmät kirkastuivat. ”Pentu, käypä katsomassa klaaninvanhimpien pesältä sitä kiveäsi! Siellä pitäisi olla ainakin yksi littana kivi!” klaaninvanhin kailotti Aurinkopennulle, joka pysähtyi ja kääntyi katsomaan meidän suuntaamme kummastuneena.
Kutsuin kollipennun hännän heilautuksella luoksemme. ”Aurinkopentu, tässä ovat vanhempani, Nokilintu ja Hiilloskatse. Olet saattanutkin nähdä heidät joskus – he asuvat nimittäin aivan pentutarhan naapurissa”, mau’uin. Vanhukset tervehtivät pentua – Nokilintu iloisesti hyristen, Hiilloskatse murahtamalla lyhyesti.
”Käy etsimässä sitä kiveä klaaninvanhimpien pesältä!” Nokilintu jatkoi hössötystään. Katsoin Aurinkopentua hymyillen hieman huvittuneesti, odottaen pennun seuraavaa siirtoa.
//Aurinko?
//242 sanaa
