Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
//YLLÄPIDON VIESTI: KP-BOOSTI UNOHTUNUT LISÄTÄ
Pystyin miltei näkemään, kuinka tummat pilvet vyöryivät jälleen Perhopuron ylle, kun nuori soturi yhtäkkiä ehdotti, että tekisimme jotain, jotta tämä saisi ajatuksensa muualle. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan; joskus pelkkä tekeminenkin auttoi suruprosessissa ja eteenpäin pääsemisessä. Perhopuro tarvitsi nyt ennen kaikkea aikaa, eikä kukaan voinut hoputtaa häntä asian käsittelemisessä.
“Mennään vain.” Väläytin pojantyttärelleni lämpimän hymyn ja lähdin jo edeltä tallustamaan siihen suuntaan, mihin naaras oli osoittanut. Päästyämme kauemmaksi haudoilta raotin hieman leukojani ja imin ilmassa olevia tuoksuja sisääni. Osa hajuista oli jo väljähtäneitä, mutta eivät kaikki – lähistöllä oli orava.
Sisuksissani tuntui edelleen inhottavia muljahduksia, kun vain ajattelinkin oravien pyydystämistä. Lehtikadon aikaan olin jahdannut Mesitähden kanssa kahta oravaa, jotka olivat kavunneet puuhun karkuun. Olin tietenkin seurannut niiden perässä, ja juuri kun luulin saaneeni ne nalkkiin eräälle oksalle, se pettikin altani ja rysähti suoraan maassa odotelleen Mesitähden niskaan. Päällikkö oli menettänyt silloin yhden hengistään, ja vaikka ystäväni oli kovasti vakuutellut, että se oli ollut vahinko eikä sille olisi voinut mitään, en voinut olla tuntematta siitä syyllisyyttä.
“Tässä jossain lähellä on orava”, kuiskutin viereeni hiipineelle Perhopurolle. “Kierrä sinä vasemmalta puolelta niin minä tutkin oikealta. Yritetään saada se kiinni pihtiliikkeellä, jos mahdollista.”
//Perho?
