Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Makoilimme nurmella hämärän yötaivaan alla pitkän aikaa, kunnes Korppisiipi yhtäkkiä muisti, että hän oli lupautunut lähtemään aamupartioon. Puoleksi juoksimme, puoleksi kompuroimme tokkuraisina nummen poikki takaisin sekametsään ja siimekseen piilotettuun leiriin.
Kun olimme perillä, aamunkoittoon ei ollut enää kovinkaan kauaa. Korppisiipi seurasi silti perässäni sotureiden pesälle, vaikka tämä joutuisi kohta pomppaamaan joka tapauksessa ylös, ulos ja partioon. Hän ehti ummistaa silmänsä vähäksi aikaa, ennen kuin kuulin hänen jonkin ajan kuluttua kömpivän pois omalta paikaltaan ja suuntaavan aukiolle valmistautumaan partioon muutaman muun kissan kanssa.
Onnistuin myös nukkumaan vähäsen, mutta sitten pesässä tuli liian levotonta, eikä ajatus silmien sulkemisesta unen toivossa ollut enää ajankohtainen. Siistinkin siis vain nopeasti turkkini omalla paikallani ja löntystelin laiskasti aukiolle.
Aurinkokajo oli tuonut pennut ulos leikkimään. Huomasin hänen väsyneistä silmistään, ettei tämäkään ollut nukkunut kehuttavasti viime yönä. Vadelmapentu ja muut pennut näyttivät sen sijaan pursuavan energiaa. Pysyttelin suosiolla vähän kauempana keskenään rymyävästä pentulaumasta, koska en halunnut vahingossakaan joutua osaksi heidän leikkejään, jotka olivat aivan liian villejä minun makuuni tähän aikaan aamusta.
Söin aamupalaksi tuoresaaliskasasta valikoimani myyrän ja kävin sen jälkeen jututtamassa Kirsikkakuonoa klaaninvanhimpien pesällä. Ihmettelin kyllä, miten naaras oli ollut näin varhain jalkeilla, vaikka hän olisi voinut nukkua niin pitkään kuin halusi.
”Kun tulee tähän ikään, ei kannata enää jarrutella”, vanhus oli vastannut, kun olin maininnut hänelle asiasta. ”Haluan nauttia jokaisesta hetkestä, jotka minulla on vielä jäljellä.”
Puhelimme niitä näitä vielä silloinkin, kun Korppisiipi palasi aamupartiosta. Naaras huiskautti häntäänsä tervehdykseksi minut ja klaaninvanhimman nähdessään, mutta ennen kuin liittyi meidän seuraamme, hän poikkesi tuoresaaliskasalla ja poimi matkaansa oravan.
”Onko sinulla nälkä?” Laikukas soturi antoi oravan mätkähtää maahan. Pudistin päätäni.
”Minä söin juuri. Kirsikkakuono saattaisi kuitenkin olla hyvillään osuudesta tuosta.”
Korppisiipi siirsi oravan lähemmäksi vieressäni makoilevaa kilpikonnalaikkuista kissaa, jonka kasvoille piirtyi kiitollinen hymy. ”Saanko minä tosiaan ottaa tästä?”
”Ota pois vaan, siinä on syömistä meille molemmille”, Korppisiipi vastasi ja odotti kohteliaasti, että vanhempi naaras söisi ensin.
”Oletko vapaa loppupäivän?” kysyin ystävältäni, jonka vuoro oli syödä. Soturi repäisi itselleen ison tukon lihaa ja karvaa, jotka hän nieleskeli alas kurkustaan.
Korppisiipi haukotteli väsyneenä ja kurkotteli sitten kielellään rippeitä viiksistään. ”Joo, onneksi.”
”Ajattelin, että voisimme lähteä metsälle.”
”Minä taas ajattelin ottaa päiväunet. Olen ihan poikki!” Korppisiipi seurasi silmäkulmastaan Kirsikkakuonon rauhallista ruokailua. Vanhus ei ollut moksiskaan siitä, että kailotimme isoon ääneen hänen vieressään.
”Niin, mutta et kuitenkaan saa unta yöllä, jos nyt otat väliunet”, intin vastaan. Korppisiipi pyöritteli silmiään kyllästyneenä.
”No hyvä on, mennään sitten.”
Aamupalan jälkeen hyvästelimme Kirsikkakuonon ja lähdimme saalistamaan. Siitä oli pitkä aika, kun olin viimeksi käynyt saalistamassa Korppisiiven kanssa – viimeisin muistikuvani yhteisestä metsästysretkestä oli oppilasajoiltamme muutama kuu sitten.
”Mihin mennään?” Korppisiipi katsoi minua odottavasti. Pohdin pikku hetken.
”Kokeillaan joen lähellä, siellä saattaa olla eläimiä juomassa”, vastasin ja lähdin johdattamaan meitä joen suuntaan. Korppisiipi tassutteli vierelläni.
”Kuule, tykkäätkö sinä kenestäkään kollista meidän klaanista?” kysyin, koska minua kiinnosti tietää. ”Puhuit illalla siitä, miten haluaisit löytää itsellesi lempeän kumppanin. Onko kukaan klaanin kolleista sen tyyppinen?” Katsoin Korppisiipeä vähän ilkikurisesti, mutta yritin kuitenkin pysyä asiallisena, sillä tiesin, ettei naaras avautuisi minulle ajatuksistaan, jos tekisin tästä pelkkää leikkiä.
//Korppi?
//493 sanaa
