Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Oli sydäntä lämmittävää kuulla Mesitähden kaivanneen seuraani. Toisinaan sitä vajosi niin syvälle synkkyyteen, että unohti ettei ollutkaan yksin. Tänään Mesitähden kanssa viettämäni oli ollut minulle hyvä muistutus siitä, ja loputtomalta tuntuvassa pimeydessä näkyi pitkästä aikaa häivähdys valoa, jonka kolli oli minulle myötätunnollaan ja ystävyydellään tuonut. Olimme kokeneet yhdessä paljon, ja Mesitähti epäilemättä oli yksi parhaimmista ystävistäni.
“Niin minäkin sinun”, vastasin ystävälleni siristäen hänelle onnellisesti silmiäni. “Kiitos kun tulit juttelemaan minulle. Minä todella tarvitsin tätä. Jos jätetään pois se, mitä sen oksan ja toisen oravan kanssa kävi.” Irvistin saalis suussani, ja ikävä muisto sai väristykset juoksemaan turkkini alla.
“Minustakin oli mukava käydä sinun kanssasi kävelyllä”, Mesitähti hymyili. Leirin muuri näkyi jo edessäpäin. “Muistathan, että voit tulla puhumaan kanssani milloin vain. Sinun ei tarvitse jäädä yksin ajatustesi kanssa. Ympärilläsi on kissoja, jotka välittävät sinusta kovasti.” Päällikkö hipaisi nenällään lapaani. Minä räpäytin hänelle kiitollisena silmiäni.
“Kiitos.”
Pujahdimme aukiolle peräkanaa. Hyvästelin Mesitähden nopeasti, ennen kuin tiemme erkanivat ja lähdin viemään oravaa tuoresaaliskasalle. Kasan luona saalista valitsemassa näkyi olevan Pohjaharha, entinen oppilaani.
“Tervehdys!” Tassutin valkoisen soturin viereen ja tiputin oravan päällimmäiseksi kasaan. Pohjaharha vastasi tervehdykseeni ja katsoi sitten oravaa.
“Hieno saalis”, kolli kehui.
“Nappasimme sen Mesitähden kanssa ulkona ollessamme”, selitin ja huokaisin perään raskaasti. “Olisimme saaneet toisenkin, mutta menin sössimään sen.” Häntäni lakaisi lannistuneena lunta.
//Pohja?
KP-boosti käytössä
