Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
“Sanonta kuuluu, että aika kultaa muistot”, lausahdin hiljaa ja kohotin katseeni puiden latvoihin, “ja se on kyllä totta. Ennen kaikkien menettämieni kissojen muisteleminen tuotti niin hirveää tuskaa, että tunsin kuolevani siihen. Kuitenkin ajan myötä aloin saada muistoista lohtua.” Vedin syvään henkeä ja annoin sitten keuhkojeni tyhjentyä. Siirsin katseeni takaisin pojantyttäreeni, joka tapitti minua vihreillä silmillään. Hymy piirtyi kasvoilleni. “Rakkaamme jättävät meille jälkeensä niin paljon muutakin kuin vain surun ja ikävän. He antoivat meille monia hyviä, rakkaitakin hetkiä eläessään, ja nuo hetket ovat vaalimisen arvoisia. Vaikka he eivät olekaan täällä enää kanssamme, mikään ei voi viedä noita hyviä aikoja pois meiltä. Ne pysyvät sydämissämme ikuisesti.” Vein hännänpääni Perhopuron rinnalle ja kosketin sitä kevyesti.
“Muistan edelleen hyvin elävästi sen ajan, kun isäsi ja hänen sisaruksensa olivat pieniä”, naurahdin ääni tunnekuohusta karheana. “He olivat vilkkaita pentuja, kukin hyvin omanlaisensa persoona. Ampiaispisto oli ehdottomasti joukon eläväisin, kun taas Mehiläislento pyrki rauhoittamaan tilanteita. Kimalaistoive vaati veljiään enemmän rohkaisua. Ampiaispisto oli aina tukemassa pentuetovereitaan, ja sydäntäni lämmitti huomata, miten hän otti myös Kuutamolaineen siipensä alle. Hän oli hyvä poika, hieno veli ja hän oli mitä mahtavin isä sinulle. Olen varma, että hän ja emosi katsovat perääsi Tähtiklaanista käsin, ihan niin kuin minä ja isoemosi katsomme täältä.”
//Perho?
KP-boosti käytössä
