Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kun tilanne oli rauhoittunut ja palasimme jälleen saalistuksen pariin Minttuliekin kanssa, ryhdyin jäljittämään aiemmin haistamaani hiirtä uudestaan, vaikka arvelinkin sen pelästyneen huutoani yhtä lailla muiden lähistöllä olleiden eliöiden tapaan ja juosseen minusta niin kauaksi, kuin sen pienet jalat vain veivät. Päätin kuitenkin yrittää vielä, sillä en mielelläni olisi palannut takaisin kahden muun soturin luo ilman saalista.
Sukelsin takaisin saniaisten sekaan, jossa olin vain hetkeä aikaisemmin törmännyt ”käärmeeseen”. Inhottava ajatus pitkästä, kiemurtelevasta eläimestä kutkutti edelleen takaraivossani, ja olin koko ajan varuillani. Niinpä saalistuksesta ei meinannut tulla oikein mitään, kun keskityin koko ajan katsomaan, mihin seuraavaksi asettaisin käpäläni.
Pelko haihtui kuitenkin hyvin nopeasti, kun sain uudelleen kiinni hiiren hajujäljestä. Tunsin niskavillojeni nousevan pystyyn innostuksesta. Uusi mahdollisuus! Tätä tilaisuutta en saisi kyllä tyriä. Laskeuduin matalaksi ja lähdin liikkumaan ilmassa leijailevan hajun perässä hiirtä kohti.
Mutta kun pääsin siihen kohtaan, jossa hajujälki loppui mutta jossa se oli kuitenkin voimakkaimmillaan, tajusin, etten tulisi saamaan ainakaan tästä hiirestä itselleni saalista. Olin saapunut erään puun juurelle, jonka juuristossa jyrsijä varmaankin asusti. Nyt kun se tiesi minun läsnäolostani, se ei varmastikaan tulisi ulos pesästään pitkään aikaan. Tukahdutin pettyneen huokauksen ja käännyin ympäri palatakseni takaisin lähtöpaikalle, ja yllätyin, kun näinkin Minttuliekin ja Korppisiiven seisomassa vähän matkan päässä katselemassa minua.
”Onnistiko?” Korppisiipi kysyi, kun pääsin lähemmäksi. Huomasin, että hän oli saanut kiinni jonkinlaisen pikkulinnun. Pudistin päätäni.
”No ei.”
”Ei se haittaa, voimme kokeilla vielä nummella, jos tahdot.” Minttuliekki katsoi minua myötätuntoisesti. Hänkin näytti saaneen saalista, ja minua alkoi turhauttaa entistä enemmän.
En kuitenkaan aikonut pilata yhteistä iltaamme mököttämällä kuin pahainen oppilas, vaan suostuin oitis varapäällikön ehdotukseen. ”Tehdään niin. Jos en saa mitään kiinni, pääsen ainakin laukkomaan nummella.” Virnistin hiukan ilkikurisesti.
Otimme suunnaksi nummet, kun Minttuliekki ja Korppisiipi olivat ensin saaneet haudattua saaliinsa odottamaan myöhempää noutamistaan. Kuljimme jälleen metsässä rinta rinnan, eikä kukaan sanonut koko alkumatkan aikana juuri mitään. Minä pelkäsin, että tilanne saattoi tuntua jollain tapaa ahdistavalta kahdesta muusta kissasta, mutta kun vilkaisin varapäällikön ja Korppisiiven suuntaan, huomasin heidän olevan varsin rentoja. Hymyilin vähän itsekseni. Ehkä minä olin tässä se, jonka pitäisi uskaltaa löysätä vähän ja luottaa siihen, että asiat järjestyisivät omalla painollaan.
Korviini kantautui veden ääntä. Se oli solisevaa ja liplattavaa, hyvin kaunista, vaikka en muuten vedestä pitänytkään. Itse asiassa minä vähän jopa pelkäsin sitä. Vesi tuntui märältä ja inhottavalta silloin, kun se likisti kastuneen turkin kylmänä ihoa vasten ja aiheutti vilunväristyksiä. Ajatuskin siitä, että joskus joutuisin tekemään parempaa tuttavuutta veden kanssa, puistatti minua.
Ylitimme joen helposti astinkiviä pitkin. Toisella puolella jatkoimme taas matkaa nummelle päin. Mieleeni palautui yksi ensimmäisistä kerroista, kun olin ollut täällä oppilaana mestarini Utusielun kanssa. Myös Korppisiipi ja Hallavarjo olivat olleet mukana. Itse asiassa se oli ollut juuri se kerta, kun minä ja Korppisiipi olimme tavanneet toisemme ensimmäistä kertaa kunnolla ja saaneet yhteistyöllä kiinni jäniksen. Muistan, kuinka ylpeitä olimmekaan olleet siitä silloin.
”Täällä minä ja Korppisiipi saalistimme ensimmäisen jäniksemme”, sanoin ääneen. Minttuliekki ja Korppisiipi kääntyivät katsomaan minuun, Korppisiiven suu oli venynyt pieneen hymyyn. ”Silloin meistä tuli kaverit, hyvätkin sellaiset. Lopulta kaveruus johti ystävyyteen, ja tässä sitä nyt sitten ollaan.” En tiennyt, tuntuiko varapäälliköstä oudolta, että otin puheeksi tällaisia asioita, mutta koska todella halusin oppia tuntemaan hänet paremmin, ajattelin, että meidän täytyisi tutustua toisiimme myös pintaa syvemmältä. Halusin saada tietää, mitä asioita kuului Minttuliekin arvomaailmaan, oliko hänellä jossain perhe tai halusiko hän kenties saada joskus sellaisen.
//Minttu?
//540 sanaa
