Hiilihammas
Kirjoittaja: EmppuOmppu
“Ikävä ei koskaan katoa, mutta se helpottaa.” Silitin kevyesti hännälläni Perhopuron kylkeä, kun naaras näytti olevan itkuun purskahtamaisillaan. Tiesin tuon ilmeen liiankin hyvin – olin nähnyt sen monien klaanitoverieni kasvoilla etenkin sodan jälkeen, kun niin moni ystävä ja perheenjäsen oli menettänyt henkensä, ja elämistä oli ollut jatkettava siitä kaikesta huolimatta. “Ikävä, suru, kaikki ne tunteet, mitä tulet käymään läpi – ja varmasti jo käytkin – ovat se rakkaus, joka jäi ilman kotia Jänötassun siirryttyä Tähtiklaanin metsästysmaille. Minunkin rakkauteni oli pitkään eksyksissä, se vei minut mukanaan synkkiin paikkoihin.” Kurkussani tuntui kova pala, kun muistelin erityisesti Sarastustassun menettämistä. Naaras oli ollut niin täynnä elämää, ennen kuin sota oli vienyt hänet monien muiden klaanitoverini lailla.
“Kohtele suruasi kauniisti”, käännyin naukumaan Perhopurolle lempeästi. “Vaatii oman aikansa, kunnes elämä näyttää uudelleen värinsä kaiken sen harmauden keskellä, mutta niin kyllä tapahtuu vielä. Minunkin elämässäni on taas värejä, ja sinä olet yksi niistä väreistä.”
Ilman Korppisiipeä ja muuta perhettäni olisin saattanut hukkua suruun kokonaan. Vihdoin maailma alkoi kuitenkin näyttää taas kirkkaammalta, enkä elänyt joka päivä eilistä murehtien.
//Perho?
KP-boosti käytössä
